Ylamakia ja alamakia...

12.7.

Tanaan oli sanan varsinaases merkitykses lepopaiva! Oli aivan ihanaa! Sai vain olla, nukkua myahaan, olla yokkareilla, eika tarvinnu tavata yhtakaan uutta ihimista, eika puhua kellekkaa englantia. Lueskelin ulkona patjalla makaillen, auringossa on kylla paivalla lammin ellei tuule. Ja mika parasta, lammin, pitka suihku!!!! Tama se vasta on elamaa!

13.7.

Paluu arkeen alkoi. Ensimmainen tyopaiva loman jalkeen (jarjestyksessaan jopa 3.s :P). Aamulla oli takkuista nousta, olis nukuttanu, eika ollu edes mitenkaa lammin. Paasin kuitenki ylos, laitoin itteni valmihiksi ja lahdin odottamahan taksia. Eilen viela soitin (!!!!) taksille, etta tuleeko han hakemahan mut taalta, ja han lupas tulla. Aloin jo kaivaa puhelinta taskusta, ku taksi kurvas pihahan. Kello oli 7.45, mutta niinhan se menoo, etta soon se akateeminen vartti. Taalla kylla kummasti oppii karsivallisyyden jaloa taitoa.

Paikylla mut toivotettiin erittain lapmimasti tervetulleksi jalleen. Mulla oli oma pikkuryhma (josta jouduin taas laittamaan yhden tyypin takas luokkaan, kun han piti omaa showtaan. Me ei tarjettu olla meidan "luokas" (penkit on siis jotain kivea tms. ja ovat ihan jaakylymat), joten kiivettihin sitte sellaasehen puisehen lasten kiipeilytelineesehen, johona on iso "oleskelutila". Oli lapsilla hauskaa, ku ne tajus, etta maki olin ihan tosissani sinne tulos :) Sen jalakehen ne pyysi mua monta kertaa kiipiamahan uudestansa, mitenka harvinainen naky lie, etta aikuunen kiipiaa lasten leikkitelineisihin... Jokatapauksessa, siala sitte pirettihin tunti. Luin lapsille This is Finland- kirjaa. Loppupeleis siina kavi niin, etta luin kohdan sielta ja toisen taalta. Lapset oli hirvian levottomia, eika ne jaksanu oikeen keskittya. Niimpa sitte kerroin mita niis kuvis on. On muuten aika vaikiaa lukia, ensinnaki englanniksi (te jotka tiadatte mun sairaan hyvan kialipaan...) ja viala ku jokainen lapsi toistaa peras mita sanot...

Paiva oli jotenki ankea, tuntui etta nousin aamulla vaaralla jalalla. Illalla olin jo lahes valamis palaamahan maitojunalla kotia. Oli ensimmaanen kerta taala ku oli sellaanen olo, etta olisimpa Suames! Ne jotka tiataa miten huano oon oikiasti kialis... Nooh, taalla ku et tuu ymmarretyksi ku silla englannilla niin on valilla pikkuusen rankkaa, varsinkaa ku sanavarasto ei oo niin laaja. Ymmarran kylla ehka n. 80% siita, mita ihimiset mulle puhuu, mutta edelleen puuttuu se rohkeus puhua.

Pyydan, etta rukoilisitte sen rohkeuden loytymisen pualesta.

14.7.

Jos eileen aamulla oli kylyma, niin tana aamuna vasta oliki! Aamulla mittari naytti ulukona 7 astetta! Siita voitta sitte kuvitella, kuinka lamminta on sisalla ku taalei kuitenkaa oo samanlaaset eristykset talois, mita Suames on.

Tana aamuna taksi oli jo odottamas, ku ma vasta olin matkalla tianposkehen. Pahoittelin myahastymista, muttei se nayttany taksia kauhiasti haittaavan, silla oli hyvin aikaa lukia paivan lehtea. Tana aamuna kuski jopa puhui mulle enemman ku hyvat huomenet ja kysyi kuulumiset, puhuttiin nimittain kylmasta saasta...

Tanaan olin paikylla pienten ryhmassa, siella oli 18 lasta. Tosin niiden luokka on toisen luokan yhteydes ja valissa on vain sellaiset vedettavat ovet (jotka nekaan ei ollu kokonaan kii), joten metelia taas piisas.Paiva oli kylla tosi kylyma, istuin takki paalla 11.30 saakka ja soon sentaan sellaanen takki, jota oon kayttany kevaalla Suames, ku ei oo ollu viala kauhian lampoosta.

Lapset (2-3v) istutettiin rinkiin ja heilta kyseltiin eilisista opeista. Musta se oli niin ihanaa kuunneltavaa. Ilmeisesti oli ollu puhetta sairaalasta ja siita jos tulee kipiaksi. Nooh, opettaja sitte kysyi lapsilta, etta mita pitaa tehera ennen ku lahtoo sairaalahan? Oikea vastaus oli, etta rukoilla Jumalaa. Se oli jotenki tosi koskettavaa. Tanaan oppitunti oli tulipalosta. Opettaja naytti kahta eri kuvaa, toisessa kuvassa paloi perheen talo, jota yritettiin sammuttaa ja toisessa paloi metsa ja sita sammutettihin. Lisaksi opettaja opetti, etta tulitikuilla ei saa leikkia eika pistorasiaan saa tyantaa sormia. Sitte pikkuiset oliki jo aivan vasyksis ja opettaja antoi heille leluja ja leikki alkoi :)

Ruoaksi oli sita samaa puuroa, joka on mun mialesta hyvaa. Vein lapsille lautaset, lapsilla oli kauhia syyni, etta minka varisen lautasen he saa (vaihtoehtoina oli sininen ja punaanen). Kun lautanen oli tyhja siita tuliki tosi hyva autonratti! Yks ajoi ja toiset meni peraan, otti edessa olevaa hartioista kiinni ja niin mentihin! Oli aika uskomatonta menoa... Lopulta ma sain tarpeekseni ja laitoin lapset natisti ojennukseen ja lahdin heidan kanssaan ulos.

Mun useimmiten kayttamat lauseet paikyssa on "ala lyo", "en pida taisteluista". "tiedatko, alan itkea, jos viela lyotte toisianne"... seka "seuraava", "taytyy tehda jono", "jonon peralle". Oon ottanu omaksi tavootteekseni, etta puutun jokaiseen lyomiseen, johon mulla vain on mahista puuttua ja yritan opettaa lapsia jonottamaan omaa vuoroaan. Siina ne paivat sitte taitaa mennakki...

Tanaan juttelin yhden opettajan kans. Tajusin aamulla, etta mua harmittaa aivan viatavasti Suames, jos en oo edes yrittany puhua englantia. Nooh, ihan ok se meni, mutta rohkeutta tarvitaan kylla rutkasti lisaa!

Tanaan oon teheny myas jotaki sellaasta, jota en oo koskaa ennen elamassani teheny. Kaytihin nimittain loytoelainkodilla! Se oli kylla varsinaasta sydamen kylmettamista. Koirat katteli niin surullisesti omista "hakeistaan" meita, ja naytti silta, etta ne ajatteli "ota mut. Ole kiltti, valitse mut..." Perhe on suunnitellut kauan koiran hankkimista, olin apuna, kun he valitsivat koiraa. Paadyttiin suloiseen, pieneen sekarotuiseen pentuun, joka oli loydetty kesakuussa. Huomenna loytoelainkodilta tulee tyontekija tanne katsomaan asuntoa ja paattaa, mita taytyy tehda, ennenkuin koira voi muuttaa tanne. Oli se kylla suloonen!

Elama hymyilee taas pianen notkahruksen jalakehen, mutta nehan kuuluu tahan elamahan! Kiitos kun ootta kirjoottanu kommentteja, niita on tosi kiva lukia! Ne ilahduttaa taala kummasti mialta!

Herran haltuhun!

Marika