I think, we are lost.

Ma 20.7.

Tanaan lahdin taas aamusta paikylle. Mentihin taas jotaki ihimereittia, talla menolla opin pian sompailemaan Katuturassa minne vain (todellisuudes en kylla loytais sialta kotia iliman taksia, paikylta kyllaki)!

Jouduin taas tanaan lahettamaan yhden lapsen takaasi omahan luakkahan, kun se ei kuunnellu mua monista varoituksista huolimatta.Jaljelle jaaneet 5 totteli kylla hyvin, varsinkin taman yhden lapsen palautuksen jalkeen. Selitin heille ystavallisesti, etta jos he ei kuuntele mua, annan varoituksen ja jos meno jatkuu, niin hairitsija joutuu takaasi luokkaan. Kerroin, ettei musta tunnu kivalle, jos mua ei kuunnella ja etta se hairitsee toisia jos pelleillee muuta. Lapset kuunteli tosi tarkkaavaisesti ja lupasivat olla natisti. Kehuin heita tunnin lopuksi.

Ma jain tanaan yksin lasten kans luokkaan, kun opettaja meni jakamaan lusikoita puuron hakijoille. Ma kun luulin (nimenomaan luulin), etta mulla on ihan hyva tatsi naihin lapsiin. Erehdyin kuitenki pahanpaivaisesti! Kun opettaja oli havinny nakopiirista, mun sanoilla ei ollu enaa mitaa vaikutusta. Mun hommana oli paastaa lapsia vuoronperaan hakemaan ruokaa. Ei sujunu oikeen suunnitelmien mukaan, mutta onnistuin kuitenki jotenkuten. Ainaki jossain vaihees lapset tajus, etta ne paasee hakemaan ruokaa, jotka on paikoillaan natisti ja hiljaa.
Musta on tosi surullista, etta lapset tottelee ainoastaan lapsaisyjen pelossa. Minen kuitenkaa oo mitenkaa kauhian loysa kurinsuhteen (sopivassa maarin kuri on lasten hyvaksi), ehka kuitenki liian loysa naiden mittapuulla, mutten aio kuitenkaa tehda asialle mitaan (= en ala pitamaan kovempaa kuria).

Musta on ollu ihanaa seurata, miten lapset on oppinu pyytamaan toisiltaan anteeksi, jos he on satuttaneet toisia! Ja jos lapsi itse ei meinaa pyytaa anteeksi, kaverit kylla kertoo mita lyojan tarvii tehera :) Oon saanu nahara monta kaunista anteeksi pyyntoa. Aina tilaisuuden tullen oon kehunu, miten hienosti tyyppi on osannu sanoa niin vaikean sanan.
Tanaan kotimatkalla nain jotain mun mittapuulla ihan kamalaa. Tianposkes oli monta pienta hakkia, jotka oli ahdettu ihan tayteen kanoja. Kanat oli ihan suorassa auringonpaisteessa (ja tanaan oli tosi lammin). Muistaakseni sen paikan ylla luki "chiken shop", joten todennakoosesti kanat oli viimeisella matkalla. Ei tuntunu kauhian kivalta.

Ti 21.7.
Onneksi olokohon mun pitaaisaammalle kaverille!!!! Perasta tullahan!

Tanaan oli tosi lammin paiva! Aamulla piti viala kulkia takki niskas, mutta ku aurinko alakoo lammittaa niin johan piti vaatetta vahentaa! Tosin, mua kylla kattottihin vaha pitkahan, meinaan paikyn vaki oli edelleen pipot paas ja talvitakit paalla. On se vaan aika vaikia ymmartaa, vaikka on taalla paikanpaalla, etta miten suuri se lampoero tosiaanki on! Meilla Suamessa tallaanen paiva oli kunnon hellepaiva, muttei taala vaan :)

Tanaan se sitte tapahtui! Meinaan mun taxi ei tullu aamulla. odottelin ja odottelin ei vaan kuulunu. No, sitte ma yritin soittaa sille, mutta se meni vastaajaan... Ei muutaku takaasi sisalle neuvottelemahan, etta mitas ny. No, soitin toisen taxin ja se tuliki aika nopiasti mua hakemahan! Menin taxiin ja kuski kysyi, etta minnekkas ajetaan, no, mina sitte etta Katuturaan Emmanuelin paivakotihin. Eihan se kuski sita tianny, joten se kysyi, etta voinko ma neuvoa tien. No pakkohan se oli yrittaa... Alaku vaikuttiki varsin lupaavalta, eika ollu enaa montaa kaannosta jaljella, mutta niinhan siina sitte kuitenki kavi, etta me eksyttihin. Lopulta kuski soitti mun puhelimella Simonille ja kysyi ajo-ohjetta :D Loppuhyvin kaikki hyvin, loyrettihin perille.

Tanaan yks opettajista oli sairas, joten ma pidin tunnin babyille (2-3v), tanaan luokassa oli 21 ja yksi vuoteenoma. Lapset kuunteli ihan hiljaa, ku ma luin niille, kappas vain, Tatun ja Patun Suomi kirjaa. Paiva meni kuitenkin mukavasti!

Iltaasin meinaa olla vaha ongelmia unen saannin kans, ku niin monenlaaset asiat pyarii paas! Ja toisaalta, englannin puhuminen on aika rankkaa, ku se ei oo pelkastaan vaan puhumista. On kylla aika ihimeellista, mitenka sita vaan uskaltautuu puhumaan, vaikkei se niin kivalta tunnukkaa!