Miksi on vaikea jakaa omastaan?

Ke 15.7.

Mulla oli tanaan totuttuhun tapahan oma ryhyma. Talla viikolla on ollu ihan sairaan kylyma, joten me ei olla oltu tunteja paikyn takana, vaan ollahan oltu auringos leikkiteliilla. Taman viikon oon lukenu Tatu ja Patu kirjaa. Oon nayttany Suamen karttaa, paikkoja jossa mina ja mun laheiset asuu (jopa Laihia on silla kartalla toisinku esim. Kalajoki tai Kauhajoki). Kirjassa on kivoja kuvia. Lapset eivat jaksa kauaa kuunnella lukemista, joten oon lukenu patkia sialta taalta ja muuten kertonu kuvista. Sanoisinko, etta on kylla aika haastavaa pitaa 70-80min tunti englanniksi niin, etta lapsetki jaksaa keskittya ja olla rauhassa huiskimatta ketaan. Eika asiaa tee yhtaa helepommaksi sekaa, ettei oo annettuna mitaa aihetta. Oon kylla kyselly niiden peraan, mutta vastaus on vain, etta saat pitaa mita haluat. Niimpa me ollahan luettu kirjaa, laulettu englanniksi ja leikitty...

Sen lisaksi, etta oon paattany puuttua lyomisihin oon ottanu tavootteeksi istua rauhassa tuolilla vapaan leikin aikana. On monta lasta, jotka hakeutuu heti syliin kun se vain on mahdollista. Niimpa oon ajatellu, etta se hirvian tarkia juttu heille, etta he saa olla rauhas pienen hetken ja tuntea itsensa tarkiaksi! Lisaksi aion kehua lapsia, aina kun siihen tulee tilaisuus, silla en oo kuullu palio lapsia kehuttavan.

Tanaan siis istuskelin paatokseni mukaan kaikes rauhas (ja yritin paasta eroon ajatuksesta, etta tarttis tehera jotaki), lapsia oli mun sylis ja jotku lapsista hipeloi mun hiuksia ja alkoi tehda letteja. Ei menny kauaa ku yks opettajista tuli paikalle ja sanoi lapsille: "Ette saa koskea opettajan hiuksiin, silla han on parempi kuin te!" Ma olin ihan ymmallani tasta! En oikein voinu sanoa mitaa, koska enhan ma ole siella toissa, ainoastaan harjoittelijana. Tuli kuitenki ihan sairaan paha miali, silla en ikipaivana ajattele niin, etta ma olisin jotenki tarkiampi ku ykskaa niista! Annoin kuitenkin tyttojen jatkaa, eika opettaja tullu enaa sanomaan mitaan. Muutenki kauhian nopiasti joku tuloo aina sanomahan jos joku lapsista on mun sylis, etta "opettaja on vasyny" tms. Siihen ma joka kerta vastaan, etta ei mitaa, taa on ihan ok.

Valilla sarkee todella paljo sydanta, ku joutuu kattelemahan miten opettajat kohtelee lapsia (onneksi naita tilanteita ei kuitenkaa oo kokoaikaa). Oon vaha hukas sen kans, etta mitenka mun pitais suhtautua... Jos kaannan katseen muualle, niin silloinhan se tarkoottaa, etta hyvaksyn sen, ku oon huamannu mita tapahtuu mutten tee asialle mitaa. Ma todella toivon, etta joku opettajista paasis Suamehen kattomahan, etta mitenka siala oikeen asiat hoiretahan. Varmasti on palio sellaasta, mitei taala vois tehera, mutta ainaki nakis sen, etta kehumallaki lapsista kasvaa ihan yhteiskuntakelepoosia ihimisia.

Iltapaivalla meilla kotona kavi tarkastaja, talo ja piha oli ok, joten pentu muuttaa tanaan talohon!

Mina ja Elli laharettihin combilla kaupungille, mina ajoon ja Elli toimi kartturina. Saatihin hyvat ajo-ohojet, jouduttihin tekemahan vaan yks uukkari ja loyrettihin maaranpaahan! Ostettiin paikallisia levyja :) Kotiakki loyrettihin!

Tottahan meiran piti viala illalla kipittaa ylakertahan kattomahan pentua. Siella se oli- Feeniks. Oli se vaan niin natti! (ja siis on edelleen ;) Oli ku olis ollu joulu! Koiranpentu ja hyvaa ruokaa! (yhdes kaupas oli muuten tyontekijoilla tonttulakit paas, hetken aikaa jo ajattelin, etta oonko seonnu viimeisen kerran...)
Rukoillaan yhdessa, etta Jumala tekisi mahdolliseksi jonkun paivakodin opettajan vierailun Suomeen!

To 16.7.

Moon todella kiitollinen kaikille, jotka on rukoillu mun pualesta! Oon rohjennu huomattavasti puhumahan! Tosin, ei se vialakaa heleppoa oo, mutta ainaki ma yritan!
Paikylla siis syodaan puuroa tai riisia 10-10.30 aikoihin ja 11.30 on omien evaiden vuoro. Evaat ei oo mitenkaa kauhian terveellisia! Monesti reppuihin on pakattu kekseja, sipseja, karkkeja. Onneksi on jonkinverran myos leipaa ja hedelmia.

Tanaan kolome tyttoa istui vierekkain seinanvieressa. Yhdella heista oli tikkari, kummasti siita riitti myos kaharelle muulle! Tikkari vain vuaron perahan jokaaselle, imaisu ja sit onki seuraava. Vahan meinaa naurattaa, Suamessa tulis kauhiat puheet, ettei niin saa tehera. Taalla se on arkipaivaa.

Siina luokas, josta mulle annetaan aina oma ryhma on 5-6 vuotiaat. Heilla on siis eskaria. Lasten vanhempien pitais ostaa heille tehtavakirjat, mutta on tosimonta sellaista lasta, joillei tata kirjaa kuitenkaan ole. Katuturassa asuvat eivat oo mitenkaa hyvin toimeentulevia. Monella ei oo edes varaa maksaa paivakotimaksuja.

Sita miettii, etta miksi sita itte aina valittaa monista niin turhistaki asioosta. Mun pitaas kuitenki olla onnellinen, mulla on perhe, tyo, ystavia, oma koti ja ennenkaikkea moon terve. Mutta ei, siltikaan se ei riita. Aina loytyy jotaki valittamisen aihetta. Ma toivon, etta oppisin jakamaan omastani samalla tavalla ku moni pienista paivakotilaisista. Jos jollakulla on jaany evaat kotiin (tai niinku yhdella, aiti oli vahingos laittanu margariinirasian evaaksi) niin lapsilla ei oo mitaan vaikeutta antaa omastaan toiselle, vaikka hanella itsellaankaan ei oo palio.

Edelleen ma mietin sita, mita yhdella leirilla opetin. Jos jokainen ihminen antais edes euron kuukaudessa hyvantekevaisyyteen, niin miten suuri summa siita yhtehensa tulis! Harvemmin suomalaisten talous kaatuu yhteen euroon kuussa. Silla rahalla sais kuitenki vaikka mita monelle koyhalle. Miettikaa, montako lasta niilla rahoilla sais esim rokotettua, tai monenko perheen elama muuttuis taysin. Se ei oo paljosta kiinni, mutta siihen tarvitaan meista jokaista!

Pe 17.7.

En lahteny tanaan toihin, silla olo oli viela aamusta kehno. Onneksi mahatauti oli kuitenki nopiasti haviavaa mallia! Illalla olo oli taas jo mita parahin.

La 18.7.

Tanaan laharettihin Ellin kans 9.00 lenkille! Oltihin me kylla naky tuulipuvuissa. Taalla ei siis oo mitaan lenkkeilypolkuja, joten jouduttihin kavelemahan ison tien viares. Taxit toottaili kokoajan (kysyi halutaanko kyytiin...) ja kaikki vain tuijotti. Nooh, tuli hyva olo. Kylla makien nousu taala on silti huamattavasti rankempaa ku Suames.

Ma laharin yksin kaymahan kaupungilla. Otin lennosta taxin ja ajelin kaupungille. Loysin kivoja pienia tuliaisia ja sain tingittya mukavasti. Kaikkein paras loyto oli kuitenki Afrikan mallinen hopeinen riipus! Ei ollu kauheen heleppo selevittaa myyjalle, etta minkalaasta oikein hain. Onnistuin kuitenkin, yes!!! Ja ny sita on tiatysti joka valis pitany tutkia :D

Iltapaivalla kaytihin Ellin kans elokuvissa kattomas uusin Potter leffa. Se oli kylla musta hyva. Mentiin ja ettittiin tarkkaan omia paikkoja. Sattumoisin ne oli "varattuja". Siina sitte pyarittihin hetki aikaa ja miatittihin, etta miten ihimees me sanotahan niille, etta noon meiran paikat. Nooh, siina joku tyyppi katseli tuskastuneena meidan touhua ja totes: "te voitta menna istumaan minne haluatte!". Niimpa naamat punaisina poistuttiin istumaan takariviin... Ku leffaa oli tullu tunti, filmi katkes. hetkiaikaa nakyi lyhyt teksti (jota en tiatenkaa enaa muista) eika me ymmarretty mita se tarkoottaa. Vaikka kuinka monta tyyppia nousi heti ylos ja lahti ovesta ulos. Me oltiin vaan etta mita... Nooh, n. 10min paasta leffa jatkuiki sit loppuun asti (ne tyypitki palas popcornikippojen kans takaasi).

Su 19.7.

Tanaan laharettihin aamulla Paulinumiin jumalanpalvelukseen, joka toimitetiin englanniksi. Oli kylla hyva jumis. Kappas vaan, jumiksen jalkeen meidat vaihteeksi esiteltiin.

Paiva on ollu lammin ja on ollu ihanaa olla. Kaikenlisaksi sain ihanan soiton Suamesta, joten voiko enaa paremmin menna :)

Mieli avoimena odotan, mita tuleva viikko tuo tullessaa.

Oon todella kiitollinen kaikille niille, jotka on tehneet tasta mun matkasta mahdollisen! Kiitos myos kaikille rukoilijoille, on ihana tietaa, etta mun pualesta rukoillahan! Kiitos Jumalalle meista jokaisesta!

Marika