Matkailu avartaa.

3.-11.7.


Pitkasta aikaa kirjoittelen taas tanne, hataasimmille laitoon jo eileen kuvia katseltavaksi. Meilla oli mainio reissu!


Laharettihin siis pe 3.7. matkaan. Ensimmaisena maaranpaana oli Oniipa, jossa majoitun Ellin kans Hankeloiden kotiin.


Matkalla ehti kuitenkin tapahtua kainennakoosta... Meita oli siis matkassa 7 henkiloa + matkatavarat (viikkoa varten) + tuliaiset, kaikki ahdettuina combiin. Autossa oli, sanottaisko vaikka, hiaman laheeset tunnelmat, mutta onneksi ilimastointi kuitenki pelas.



Matkanvarrella etupenkilta kuului "katsokaa, tuolla on simpansseja!" tai mita elaimia nyt sitte ikina nakyikaan... Lapset meinasivat "onhan noita ennenki nahty" ja jatkoivat pelaamista, kun taas mina ja Elli oltiin et "missa, missa?" ja hyva ettei ikkunahan jaany nenan jaljet.



Otjiwarongoon oli matkaa n.10km kun auton vauhti alkoi kummasti hidastua. Onneksi taalla on leviat tianpiantareet, jonne oli helppo pysahtya. Syykin selvisi nopeasti, nimittain bensa loppui. No, yks lahti liftaten hakemahan lisaa bensaa ja saapui "jonkin ajan kuluttua" taxilla bensakanisterin kans. Mikas siina oli odotelles, upea maisema, vuoria, silmankantamattomiin menava tie, tai monta hyvaa kuvaa :)


Maisema vaihtui erilaiseksi saavuttaessa ambomaalle. Visuaalisesti ehka huomattavin muutos oli hiekan varin vaihtuminen. Windhoekis (ja matkalla) hiekka oli oranssinpunaista, mutta ambomaalla se oli valkoista (nyt siis toive toteutui: paasin lomalle sellaiseen paikkaan, jossa on valkoista hiekkaa :). Mun mialesta maisema ei ollu enaa niin karua, mita matkalla oli. Oli vihiriempaa ku etelampana ja ennenkaikkea oli tosi upeita viuhkapalmuja. Tulvien jalkia nakyi yha, paikkoittain oli paljon vetta, ei tosin ojissa vaan pelloilla ym. Joitain taloja on kuulemma edelleen veden vallassa.


Lauantaina oli aikaanen heratys, silla lahdimme Itaisen hiippakunnan lahetysjuhlille. Tai siis kaikki muut lahti, paitsi mina. Herasin yalla siihen, etta oli ihan sairaan huano olo. Sain kuitenkin nukuttua suht hyvin (vaikkakin malarialaakityksen voimalla nakyi mita ihimeellisimpia unia), mutta olo ei ollu helepottunu. Kuumetta ei kuitenkaan ollu, joka tietysti oli hyva merkki. Jain kotiin lepaamaan ja nukuinkin puolille paivin! Pikaisen suihkussa kaynnin jalakehen (vetta siis ei tullu, ku se oli poikki) lahdin kaymaan viarastalolle. Olo oli hyva, ei ollu tietoakaa aamuisesta. Iltapaivalla myos mina paasin osallistumaan lahetysjuhlille, joita olin jo kauan odottanu (viimeiset puolivuotta, ja taytyy sanoa, etta aamulla ei ollu itku kaukana ku oli niin huono olo). Meno oli mahtavaa! Oli puheita, eri kuorojen lauluja, yhteislauluja (tai virsia???) Meininki oli ihan eri ku Suomen kirkossa. Musiikki oli sanoinkuvaamatonta! Ei sita pysty kasittaa, ennenku on itte kuullu.



Yks erittain mialenkiintonen juttu oli kolehdin keraaminen. Se tapahtui, niin kuin meilla suomalaisilla on tapana sanoa, afrikkalaiseen tapaan. Erona vain oli, etta ensimmaisena kolehtiin lahjaansa vei takana istuvat, siita sitten penkkirivi kerralla, edessa istuvat veivat viimeisina. Ja koska juhlilla oli niin paljon vakea, etuosasta poistuttiin ulkokautta, jonka jalkeen taas paaovesta palattiin omille paikoille. Ja vakea riitti! Me ei istuttu edes ensimmaisessa penkissa, meidan edes oli viela ehka 5-6 rivia, se etta me paastiin jonoon viemaan lahjaa vei 25 min enka edes laskenu aikaa heti kolehdin alettua. Voitte siis kuvitella, miten palio vakia oikiasti oli!


Sunnuntaina kaytiin Oniipan kirkossa Jumiksessa. Jumiksen alussa oli kaste, kastettiin 2 lasta. Jumiksen lopuksi meidat kutsuttiin kirkon etuosaan, esittaydyttiin kirkkokansalle ja meidat toivotettiin tervetulleiksi. Oli vaha ihimeellinen olo, ku meita oli tasan 3 valkoihoista kirkos, kaikki seisoi edessa esiteltavina ja reilut 500 silmaparia tuijotti. Taalla olessa oon tajunnu miten tarkiaa se on, etta jokainen ihminen saa kuulla Jumalasta omalla kielellaan (ja tiatty lukia). Ei tuu meinaan juuri hullua hurskaammaksi jos ei tajua mita toiset puhuu. Siita sentaan tajuaa jotain, jos Jumis on englanniksi, mutta minen ainakaa ymmarra yhtaa ambokielista...


Kirkonjalkeen laharettihin kaymahan Martti Rautasen museolla Olukondassa (Rautanen oli ensimmaisia lehetteja Suomesta maailmalle, han eli ja kuoli Namibiassa). Syotiin perinteinen ateria, hirssipuuroa, kanaa ja juomaksi ontakuea (vahan niinku kotikaljaa). Oli tosi mialenkiintoosta, kana ja se kastike oli hyvaa, musta hirssipuuro ei maistunu juuri millekkaa lukuunottamatta niita hiekanjyvia, jotka narskui hampaiden valis. Ruokailun jalkeen kierrettihin museo, kaytiin vanhassa kirkossa ja hautausmaalla (jonne siis Martti Rautanenkin on haudattu). Illalla kaytiin saunas! Oli kylla aivan ihanaa! Vetta ei tullu edelleenkaa, mutta kaytihin uima-altahas uimas (jossa oli ihan sairaan kylymaa vetta!!! Varmahan kuului ainaki kilsan paahan, etta oltihin uimas...)


Maanantaina herattihin ajoos, silla mentihin paikallisen seurakunnan aamuhartauteen. Kateltiin monta ihmista, esittelimme taas itsemme, meille tulkattiin englanniksi mita hartauden oli. Kun hartaus oli pidetty, meidat esitelty, piispa piti puhetta. Toivotti meidat tervetulleiksi Namibiaan, meidan toiseen kotimaahan! Tilaisuuden jalkeen piispa tuli meidan luo, katteli ja halasi, poski poskia vasten ja tiatysti molemmille poskille! Ei Suomessa vain oo tallaanen tapana. Taalla tuntuu erityysen hyvalle ihmisten ystavallisyys ja se miten toisia kohdellaan.
Kaytiin katsomassa Jussin ja Marjan tyohuoneet. He tekevat erittain tarkeaa tyota Elcinin kirkon palveluksessa! Rukoilkaa heidan ja heidan tyonsa puolesta!
Aamupaivalla oliki jannittavia hetkia luvassa. Lahdettiin Ellin kans kahdestaan kaymaan kauempana kaupassa. Jos olis ollu sykemittari, se olis varmahan nayttany tahtiateellisia lukuja ku asettauduin ratin taakse. Ei muutaku ajamahan autolla, jota en ollu koskaa ennen ajanu ja liikennehan taala on vasemmanpualeinen. Jokatapauksessa, perille paastiin, loyrettihin kaivatut tavarat ja paastihin ehejina kotia ja ilman ainuttakaa lommoa! Yeah! Tasta on hyva jatkaa ajoharjoottelua :)
Kiitos Marja ja Jussi hyvasta huolenpidosta! Teilla on sydan paikallaan!
Puolenpaivan aikaan lahdettiin jatkamahan matkaa Kavangolle, Nkurenkuruun (tosin ensin syotiin niita hyvia munkkeja, joista Anu onkin jo kommentoinu). Matka kesti ehka n. 5h ja tia ei ollu mitaa verrattuna joihinki Suamen pikkuteihin... Matkalla mahtiin taas palio elaimia, paaosin eri laumoja.
Nkurenkurussa asetuin Ellin kans asumaan Dalstenin Suvin ja Jannen luo. Oli tosi kotoosta, varsinki ku paasi kuulemahan pohojammaanmurretta :) Kiitos koko perheelle kuluneesta viikosta!


Nkurenkurussa paastiin mm. tutustumaan kouluun, ruokittiin possuja ja kanoja, pidettiin hauskaa saippuakuplien kans, tehtiin ilmapalloista elaimia, mutta ennenkaikkea nahtiin upeita elaimia! Nimittain kaytiin "luontoretkella". Nahtiin aika iso krokotiili (josta on muuten kuva tuolla alempana, mutta sitei oikeen erota ku on niin piani kuva) ja 5 virtahepoa!!! Ne oli kylla tosi komeita, ne piti tosi jannaa aanta! Paras hetki oli ehka kuitenkin se, ku nahtiin ku yks hippo avas suunsa!


Viikko vierahti nopeasti. Perjantaina auton nokka kaannettiin kohti Windhoekia ja paluumatka alkoi. Matkalla tosin piti pysahtya Rundulle ja ostaa komeita kankaita! Jaatiin yoksi viala Otjiwarongoon (muistaakseni) lodgelle. Oli aivan ihanaa nukkua ku missaa ei ollu hiekkaa ja suihkusta tuli lamminta vetta!!! Lauantaina oli luvassa enaa muutama tunti autossa istumista. Pysahdyttiin viela Okahadjaan ja kaytiin torilla ostamassa koruja ja puuelaimia. Oli kylla aika kaukana rentouttavasta shoppailusta! Jokainen myyja yritti saada meita omalle kojullensa ja tarjouksia sateli: "oot taan paivan eka asiakas" tai "jos ostat 2 saat 1 kaupanpaalle" tms.


Iltapaivasta oltiin vihdoin kotona Windhoekis! Purettiin auto, sitte pitiki lahtia ruakakauppahan. Ma ajoin ekaa kertaa Windhoekis! Onneksi oli hyva kartturi, muuten siitei olisi tullu oikeen mitaa. Keskella risteytta huomaa yhtakkia, etta mikahan se kaista onkaa jolle mun pitaa suunnata. Esim. ennen risteysta on ollu 2 kaistaa, mutta risteyksen jalkeen siella onki 3 kaista... eika tiemerkinnat oo kohorillaan... No, saatihin ruakaa ja sitte vaan lepaamahan pois reissuvasyja!


Kaikenkaikkiaan 9 paivaa reissus, 4 paivaa ku ei tullu vetta ollenkaa, 4 paivaa ku ei tullu (huom. meidan mialesta) tarpeeksi lamminta vetta, 1 yo lodgella jolloin sai lampoosen suihkun, vihdoin kotona ja meidan raitilla meni jostain putki rikki, ja vedet siis laitettiin poikki.


Kiitos kaikille rukoilijoille! Saastyttiin pahemmilta sairauksilta eika liikenteessakaan tapahtunut mitaan! Enkelit olivat matkassa.

Marika

ps. pahoittelen kaikkia kirjootusvirheita enka takaa, etta paikkojen nimet on aivan oikeen kirjootettuina.