Teacher you are so beatifull!

30.6.

Tanaan oli ensimmainen oikea tyopaiva. Taxi tuli hakemahan mua 7.30, ajeltiin joitain ihmereitteja pitkin, valissa vietiin pari muuta tyyppia heidan maaranpaahan, mutta vihdoin oltihin perilla Emmanuelin paivakodissa.

Kun astuin sisaan paivakodin portista, jostain tuli ihan sairaasti lapsia. Valehtelematta molempien kasien sormis roikkui 7 lasta, kasivarsis, jalois, mahas ja selas roikkui niin monta ku niihin vaan mahtui. Voitta kuvitella, minkalaasta oli kavella etehenpain! Tuotti hieman vaikeuksia...

Paiva aloitettiin musiikkituokiolla, lapset lauloivat paljon Jeesuksesta, se tuntui mahtavalle! Kaikki lapset olivat samassa luokassa laulamassa, lopetin laskemisen 50:neen, kun tulin siihen tuloksehen, etten paase puusta pitkalle... Lauluhetken jalkeen lapset menivat omiin luokkiinsa. Ma menin Simonin, paivakodin johtajan luokkaan. Toinen opettaja, Anne, oli sairas joten Simon oli yksin. Lapsia oli tanaan paikalla tassa luakassa 52. Kun paivamaarat, saat ja varit oli tarkastettu, sain mukaani 6 lasta, 3 poikaa ja 3 tyttoa.

Ma pidin heille opetusta. Mentiin meidan "luokkaan" = takapihalle katoksen alle pirtinpoyran aarehen. Kerroin lapsille itsestani, perheestani, kodistani ja elaimistani. Lapset kertoivat mielellaan omista sisaruksista ja elaimista. Kun puheenaiheet loppui, lahdettiin hyppaamaan ruutua ja leikittiin "snakesia"= piirsin hiekkaan reitteja, joita lasten piti kulkea, se oli heista hauskaa :).

Kello 10.20 oli aamupalan vuoro. Mut vietiin keittioon syomahan jotain puuroa, joka naytti hiaman mannapuurolta, mutta maistui erilta. Aamupalan jalkeen vuorossa oli vapaata leikkia. Menin istumaan ulos ja nojasin paivakodin seinaan. Jos Suomessa syliin mahtuu max. 3 lasta, taalla se on jotain aivan muuta. Kun olin saanu takapualen maahan, mun sylis, vieres ym oli niin monta lasta, etta en ihan oikiasti nahany yhtaa etehenpain, joka pualella oli lasten selkia, kylkia...
Vapaata leikkia oli n. 11.30 saakka, jolloin oli ruoka. Lapset soivat kotoa tuamansa evaat. Harvalla oli evaana leipaa, sen sijaan evasrasioista loytyi hedelmia, sipseja, kekseja... Pillimehuja ei ollu juurikaan (hianoa!!! Kumpa Suomessakin olis nain!). Jos lapset tarvitsivat apua mehupullon avaamisessa, he tulivat opettajan luo. Suurin osa lapsista lahti kotiin joko ennen ruokaa tai sen jalkeen. Taxi haki mut klo 12 ja vei kotiin.

Valilla on vaikia ymmartaa mita lapset puhuu, ku he aantaa englannin ihan erilailla mita moon oppinu. Oon positiivisesti yllattyny siita, miten helppoa on kommunikoidan paikallisten ihmisten kans. Taa paivakoti on kylla oikeen itsetunnon kotuspaikka. Otsikkona, taman paivan suosikki lause.

Taman paivan paras ostosloyto oli ehdottomasti vaaleat sukkahousut! Ei meinaan ollu kovin yksinkertaasta...

1.7.

Ajatella, nyt on jo heinakuu! Justihin vasta oli marraskuu ja ma sain tietaa Namibiaan lahdosta. Mihin tama aika oikeen menoo, alan pikkuhilijaa ymmartaa niita vanhoja ihimisia, jotka paivitteloo sita, kuinka joku on kasvanu...

Tanaan oli toinen paiva toissa. Taxilla meno sujui mukavasti (tassa taxissa on turvavyo myos takana, toisin kuin monissa muissa) ja olin ajoissa paivakodilla. Talla kertaa paasin kavelemaan mukavasti, menossa mukana roikkui vain muutama tyyppi (ehka 8 lasta).

Mun ryhmas oli tanaan eri tyypit ku eileen. Luin lapsille kirjaa marjoista, jonka Hallilan iltapaivakotilaiset teki viime vuonna. Lapset oli ihan haltioissaan. Lakka- nimisesta marjasta he eivat olleet koskaan kuulleetkaan.

Paivakodilla oli tanaan ulkoimainen huvipuistolaite, nimittain mina. Lapset oli ehka. 20 metrin jonos ja odotti omaa vuoroaan, koska hyppyytan heita ilmaan. Tuli siina sitte muutama rundi vedettya ja lapsilla oli hauskaa! Mikas siina, ainaki haba kasvaa....

Simon vei mut tanaan kirkkoherran luo juttusille. Theofilus (kirkkoherra) kutsui mut omaan tyohuoneeseen, joka oli niin iso, etten oo ennen sellaasta tyahuanetta nahany. Ajattelin, etta mitahan tasta ny oikeen tuloo, ku en ma kuitenkaa niin hyvin osaa englantia... No, hyvinhan se kuitenkin sujui! Han kyseli, miksi olen kiinnostunut afrikasta ja eritoten Namibiasta. Juteltiin tulevista lahetysjuhlista ym.

Iltapaivalla lahdettiin Ellin kanssa Maerua Malliin (ostoskeskus). Ostettiin kaikennakoosta tarpeellista ja pikkuusen ehka tarpeetontaki... Nyt sinansa aika hyva aika shoppaalla ku taalla on talvivaatteiden alennusmyynti. Toisaalta, ei kylla kauhiasti loydy mitaa kesaasia kivoja vaatteita tms. tai ohkaisia huiveja, joita ollaan metsastetty, mutta ei niin ei.

Illalla ei meinannu uni tulla, ku oli niin palio kaikennakoosta pohtimista kaikista nahdyista ja kuulluista jutuista. On janna, mitenka musta tuntuu, etta naen taalla viala enemman unia ku Suames olles, vaikka siallaki naen niita ihan riittamiin.

2.7.

Tanaan mulla oli vp. Alunperin meidan piti tanaan lahtea pohjoiseen kohti Oniipaa, mutta eilen paatettiin, etta lahdetaan vasta perjantaina. Ihma ja kumma, aamulla uni ei enaa maittanu kahareksan jalakehen, lueskelin vaha enneku aloin aamutoimet.

Pauliina oli menossa kaupungille, joten paasin heidan kyytilla sinne. Loysin 2 kivaa neuletta. Taalla kaupas kaynti ei oo ihan mikaa akkiseltaan hoidettava homma. Mulla meni vaatekaupan jonos ja siihen, etta sain maksettua yhteensa puali tuntia! Joten, sita karsivallisyytta on kylla tarvittu :D Loysin kivoja postikortteja (6kpl:tta maksoi 1,5e) ja sain haettua jopa postimerkit!

Kaduilla myydaan kaikkia ihania puuesineita, onneksi on maaritelty, etta kuinka palio koneeseen saa ottaa tavaraa, koska muuten se kone varmahan tipahtaas jos paasis eres ilimahan ku ma hamstraasin niin palio kaikkia natteja juttuja.

Huamenna aamulla laheretahan sitte kohti pohojoosta. Ollaha silla reissulla 11.7. saakka, joten ei kannata ihimetella jos mustei kuuluu mitaa. Viastit tahan paikallisehen numerohon loytaa kylla perille.

Nyt me ruvetahan Ellin kans pakkaamaan kamoja reissua varte ja sen jalakehen syarahan kunnon nimipaivakaakut! Onnea vaan kaikille kaimoille ja lahes kaimoille!

Marika