Viimehetkein tunteita tähän päivään...

Pitkä aika onki kulunu ku viimeksi kirjootin. Nyt oon ollu Suomessa reilun viikon ja koko ajan sairaana.

Mutta vielä kuulumisia Namibiasta. Perjantaina viimeisen työpäivän jälkeen mun piti vielä käydä päiväkodilla uudestaan hoitamassa muutama asia. Pita tuli hakemaan mua ja sovittiin, että hän vie mut Marue Mall:iin. Siinä sitte otettihin tyyppejä kyytihin ja vietiin niitä. Keskustassa auto sitte pysähtyi keskelle tietä, siinä sitte hetki ihmeteltiin ja niinhän siinä kävi, että autosta loppui bensa. No, eihän mulla ollu yhtää käteistä, mutta onneks oli kortti mukana. Ei muutaku ettimään automaattia ja sen jäläkehen metsästämähän taksia, että pääsisin määränpäähän eli ravintolaan, jossa oli mun läksiäiset. No, pääsin lopuksi sinne, mutta pikkuusen myähäs :D Torstai-iltaisen keskustelen jäläkehen päätin, että lähetän tavaraa (lähinnä kankaita) maapostilla Suomeen, niimpä lähärin päivällisen jäläkehen shoppailemahan... Ostin mm. sängynpeiton kotiin :)

Lauantai-aamuna heräsin suhteellisen ajois ja suunta kohti keskustan kangaskauppoja :D sieltä löytyiki vaikka mitä kivaa ja kaikenlisäksi edullista! Ompelijan unelmapaikka, metri maksoi n.1,30e. Pakkohan sitä oli siis ostaa. Lisäksi löysin kivat lakanat. Elli liittyi jossain vaiheessa shoppilujoukkoihin. Lähdettiin "aamupalalle" graft centeriin. Siellä oliki tarjolla vaikka mitä. Istuttiin ulkona syömässä, jossain vaiheessa pihaan tuli joku lauluporukka ja veti ihan uskomattomalla svengillä!

Onneksi en ollu käyny ennemmin tässä paikassa, sillä siellä oli ihan tajuttoman palio myytävänä kaikkea tosi hienoa Afrikka kamaa! Pitihän sitä hommata vielä viimeiset tuliaisiet ;) Seuraavaksi otettiin suunnaksi Marue Mall, sieltä haettiin kuivalihaa ja fudgea tuliaisiksi. Oli siinä aikamoiset kantamukset, mutta kotiin päästiin! Illalla päätettiin vielä lähteä hakemaan ruokaa, syystä että kana oli unohtunu pakkaasehen ja oli niin kamala näläkä ettei jaksanu odottaa. Nooh, autolla kruisailemahan. Pimiääki oli, eikä tarkkaa muistikuvaa tästä ruokapaikasta, mutta niin vaan sinnekki löyrettihin. Jonottettihin vaikka kuinka kauan, kun vihdoin tuli meidän vuoro, tilattiin, mutta yhtäkkiä myyjä lähti jonnekki... nooh, kun hän siltä palas yritettiin selittää mitä haluttais, mutta oli vaikiaa... sitte yritin vielä uudestaan sitä mitä aluksi oltiin kysytty ja tälläkertaa se onnistui heti. Ei meinannu pokka pitää ku oli jo niin näläkä ja väsy. Ruoka saatihin mukahan ja ku päästihin syämähän niin todettihin, että oli se sen arvoosta!

Illalla oliki hauskaa ku pakkasin kamoja. Tulin siihen tuloksehen, että pakkaan kaikki laukkuihin, enkä jätä mitää lähettettäväksi. Niimpä tapahtui pakkaus nro. 2. Se vaatiki pikkuusen enemmän hommia. Sulloin sängynpeiton toiselle puolelle matkalaukkua, kaiken painavan laitoon rinkkaan ja käsilaukkuihin (mm. 5 kirjaa, 5 cd-levyä, kankaita...) Loppumatkalaukku täyttyiki vaatteista ja erilaisista tuliaisista. Lopuksi piti viälä tunkia takin taskutki täytehen kamaa, että sain kaiken tarvittavan mukahan! Mutta niin vain meni!

Lähtöpäivänä eli sunnuntaina piti viälä aamulla ottaa aurinkoa! Niinhän siinä sitte kävi, että selekä paloi... en koko reissun aikana ollukkaa palanu kertaakaa :) Päivällä oli tarjolla herkkulounas: perunoita, pihviä, perinneruokaa (jonka nimeä en muista) ja punaviinikastiketta. Oli muuten hyvää! Ruoan jäläkehen käytihin viälä Ellin kans päiväkodilla, ihmeiden aika ei oo ohi, osaattihin eka kerrasta perille ja viälä takaasi kotia! Sitte oliki aika lähtiä kohti lentokenttää.

Pikkuusen jännitti kuinka meikälääsen käy... Matkalaukku painoi 20,7kg, rinkka 11kg, käsilaukku 3,5kg ja takki 1,5kg... oli "muutama" ylikilo, mutta selevisin lisämaksuista huippeaan hintaan 0e! Matkalaukusta ei tullu mitää sanomista, eikä käsimatkakamppeita punnittu missää vaihees :) Yks virkailija kyseli multa, että koska mä aion tulla takaasi Namibiaan, mä yritin siinä sitte selittää, että en mä aio tulla ku mä meen ny Suomeen, jossa mä asun, ennenku tajusin sen ilimeestä, että se tarkootti, että koska tuun taas poikkeen...

Koneeseen päästiin ajallaan. Kenttähän siis oli "iso". 3 eri porttia, jotka lähti tasan samasta aulasta, jokaisen portin yläpuolella oli teksi minne kone menee ja siitä portilta sitte käveltihin suaraan koneesehen. Sattui käydä hyvä mäihä, pääsin istumahan ikkunan viärehen (jostei kylläkää palioa apua ollu ku oli niin pimiää ettei mitää nähäny). Mun vieressä istuva rouva näytti mulle valokuvia. joita hän oli ottanu pokkarilla Etoshasta. Oli muuten aivan sairaan hianoja kuvia, silloon alakoo harmittaa tekemätöön reissu. Lento sinänsä sujui ihan hyvin, mä en vaan saanu nukuttua yhtää, ehkä jonku 15min horrostorkut. Yö tuntui kyllä äärettömän pitkältä! Mulla alakoo nenä vuotaa ja tuli muutenki huano olo. Ei kuitenkaa niin huano mitä edes istuvalla....

Saksaan saavuttiin paikallista aikaa vähän ennen aamu kuutta. Tein itte chek in:n ja lähdin mäkkärihin aamupalalle (toinen vaihtoehto muistutti erehdyttävästi baaria). Mä olin ihan poikki! Kauhia väsy (olin heränny su paikallista aikaa 8.30 enkä nukkunu sen jäläkehen), nenä aivan tukos, henki ei oikeen kulukenu eikä asiaa yhtää helepottanu matkatavarat :D Selevisin taas turvatarkastuksesta puhtain paperin ja pääsin jatkamahan matkaa. Kiertelin myymälässä ja pohdin hajuveden ostoa. En kuitenkaa päätyny mihinkää ku alako käydä olokapäihin jo niin kipiää! Ei muutaku taas ettimähän istumapaikkaa. Vajaa tuntia ennen lähtöä, hillittömien ittensä keskustelujen jäläkehen, päätin lähtiä viälä käymähän tutkailemas niitä hajuvesiä. Pitkän harkinnan tuloksena mukaan tarttui yksi paketti.

Koneesen mentäessä mulla oliki vastassa ongelmia... mun piti palata sieltä selvittämään asioita. Lippu oli kunnossa, mutta mun varaus ei ollu jostain syystä aamulla tallentunu, joten mulle ei ollu paikkaa... Kone oli buukattu täyteen, meinas jo itku päästä ku jokapaikka oli niin kipeenä ja henkikää ei kulukenu ja jos viälä joutuusin orotella seuraavaa konetta! Onneksi paikka löytyi ja pääsin jatkamaan matkaa kotia kohti.

Viimeisellä lentopätkälläkään en saanu nukuttua... Suomeen laskeuduttiin n. klo 14.20 paikallista aikaa, nooh enhän mä ollu ollu pystys ku 16h. Mulla oli maailman ihanin vastaanotto! Kotimatkalla piti viälä poiketa Ikeas hakemas kehyksiä uusille kuville. Kotona odotti sauna ja tuareet mansikat! Olipas makoosia! Illalla hain vielä Mimosan kotiin! Se oli ihan onnessaan (ja niin kyllä minäki!) Kisut ei odottanu kotona (vaikka näin pitiki olla), niitei ollu näkyny mailla halamehilla ku olis ollu lähdön aika kotiapäin.

Keskiviikkona olis pitäny olla mun ensimmäinen työpäivä, mutta olin jo maanantai-iltana niin huonossa kunnossa, että sairaslomaa tarvi hakea. Tänään maanantaina viikko Suomeen paluun jälkeen oon edelleen sairaslomalla. Nuha on ollu ihan uskomaton! Aluksi ei pystyny puhua ku lauseen kerralla ku piti jo taas niistää. Henki ei enää yksinkertaasesti kulukenu, että olis voinu puhua enempää. Myöski lämpöä on ollu ja ääni on ollu lähes poissa. Edelleen olo ei oo kovin terve. Jos kävelee esim. muutama sata metriä, niin olo on jo ihan kuollu, mäen noususta puhumattakaa!

Kirjoittelen kuitenkin vielä myöhemmin jonkinlaisen yhtenvedon reissusta ja jos oikeen onnistaa niin laitan vähän enemmän kuvia, ku ny niitä on heleppo ladata!

Kiitos teille kaikille mukanaolosta!

Marika

Viimeista viikkoa.

7.8.

Ajatella, etta nyt on jo elokuu! Nopiasti se kesa on menny menojaan, toivottavasti makin kerkian nauttia Suomessa auringonpaisteesta! Onki kulunu pitka aika siita ku oon viimeksi kirjoottanu. Jotenki on vaan ollu mukamas niin kuurus, ettei oo keriinny istua alas ja kirjoottaa. Sitte ku olis ollu aikaa on ollu niin vasy, etta on pitany menna pehkuuhin!

Viime lauantaina lahdin yksin ajelemahan kohti rautakauppaa. Matkalla tajusin, ettenhan ma muista, mika on seina englanniksi... Nooh, loysin kuitenki rautakauppaan ja kiertoteitse sain ilimaastua, etta ma tarvitten seinamaalia. No sitahan tuli, punaasta variltansa. Sitte vaan kaikki muutki pikkunippelit mukahan ja kassalle. Kotimatkalla pysahryyn viala Gameen ja ostin maton ja peilin.

Illansuus alootinki sitte urakan, maalasin yhden seinan punaaseksi ja "eteisen" seinalle kirjootin Raamatunlauseen (siina oliki hommaa!!!!) Lopputulos oli kuitenki hyva! Oli kylla hivenen mialenkiintoosta nukkua sangys keskella huanetta pianiis maalinkaryys...

Sunnuntaina oliki sitte ompelutoiden vuaro. Ompelin ikkunahan verhot ja kuivaruakakaappihin sellaaset nooh, jonki sortin verhot. Lisaksi tein viala yhyren taulun. Siinahan se paiva meniki rattoosasti.

Maanantaina oli eka tyapaiva sairaana olon jalakehen ja samalla alakoo viimeenen viikko. Aika on kylla menny aivan ihimeellisen nopiaa! On keriinny tapahtua vaikka mita, mutta silti jaa palio kokematta (eniten harmittaa Etoshan reissu, ei voitu lahtia ku olin sen verran huanos kunnos). Pitaa varmahan tulla toisenki kerran, etta nakoo elaamia.

Toissa oli ihan kamala paiva, lapset ei totellu mua ollenkaa! Olin tunnin ajan yksin lasten kans, onneks niitei ollu ku 42 siina luakas. Se tunti oli yhta tuskaa. 10.30 piti olla ruoka, mutta se oliki valamista vasta 11.15. Oli siina sitte riamastuttavaa olla lasten kans luakas, ku kaikilla oli nalaka ja kuuma ja mita lia.

Kysyin tistaina yhdelta opettajalta, etta tiataako se ketaa, joka haluais tehera mulle sellaaset toisenlaaset letit torstai-iltana. Tyyppi lupas selevittaa asiaa.

Illalla irrootin letit, jotka oli loystyny sen verran, ettei niita enaa voinu pitaa. Se oliki pikkuusen helepommin sanottu ku tehty. Ei muutaku sakset ja sukkapuikko apuhun! Kylla ne irtos, mutta meni siihen yli tunti...

Keskiviikkona opettaja tuli kertomahan mulle, etta yks tytto tulee tanaan tanne ja me voidaan lahtia sen kans yhtamatkaa lettien tekohon. Nooh, suunnitelmat meni pikkuusen uusiksi, koska meille oli tulossa illalla ystavia kylahan. Pitan tullessa hakemahan (mun vakiokuski) meita oliki 2 kotia lahtijaa.
Alootettihin lettien teko (ja tallakertaa sellaaset, jotka alunperinki halusin) ehka 12.15 ja lopetettihin se 19.30. Oli siina pikkuusen istumista! Tallakertaa ei sattunu yhtaa, mutta istumalihaksilla oli kylla kestamista! Kaikesta hualimatta, lopputulos oli ihana! Lettienteon paatteeksi syatihin, jonka jalakehen tilattihin taxi.

Taxin saavuttua, meita alakoo pikkuusen epaalyttaa ku se ei ollu "niin hiano" mita silta firmalta on tilattaessa tullu. Siina sitte seleviteltihin asiaa ja saatiin seleville, etta soon ihan oikia taxi. Letittajaa (jonka toinen nimi oli muuten Toini) silti epaalytti ja ehka hiaman pelottiki. Sovittihin siina sitte, etta iliman erillista hintaa se tyyppi kuskaa mut ja Ellin takaasi kotia, jos laharetahan saattamahan. Ei muutaku menoksi (tallakertaa Elli oli iliman kenkia :D) Selevittihin hyvin perille ja jatettihin Toini kotiinsa (oli muuten aivan erityisen syrammellinen nuari nainen).

Kuski osoottautui erittain huumorintajuiseksi. Jostain syysta moni kysyy meilta, kuten tamaki kuski, etta ollahanko me norjalaisia. No siina sitte selitettihin, etta ollahan kylla ihan suamalaasia. Kuski alakas vaantaa vitsia, etta kylla meidan ny tarvittoo kysya meidan vanhemmilta, etta ollahanko varmasti suamalaasia ku niin moni luuloo norjalaaseksi :) Paluumatka sujui muuten hyvin, paitsi etta auto jatti tianposkehen. Silla sitte oltihin pilikkopimias jossain, mista meilla ei ollu hajuakaa. Elli ehdotti jo, etta laharetahanko tyantamahan, mutta kuski oli eri mialta. Onneksi auto kuitenki lahti liikenteesehen ja hetkenpaasta jutusta heitettihin jo herjaa...

Torstaina oliki historiallinen paiva (ainaki mun mialesta...) Meidan on koko viikon pitany aloottaa uusien kiikkujen rakentaminen. Simon oli sopinu jonku miehen kanssa, etta tama hoitaa sen urakan. Joka paiva Simon soitti talle miehelle, joka lupas joka paiva tulla pian... vihdoin tanaan oli se paiva, jolloin han saapui (ja oli paikalla jo ennen 8.30)! Niimpa suunnaksi otettihin rautakauppa. Haalittihin kokohon tarvittavat tavarat, kun saavuttihin takaasi kaikkien kantamusten kans (26m koytta, maalia, sementtia...) paikylle, siella oli jo kaivettu kiikun tukipuille kolot! Enaa piti metsastaa kunnon tukipuut, niimpa tyyppi lahti niita hakemahan. Kun oli mun kotiinlahdon aika, tyyppi ei ollu palannu, mutta mulle luvattihin, jotta kiikut on valamihit huamenna klo 12.

Toiden jalakehen kavin ostamas kahdelle lapselle kengat ja yhdelle housut. Yhden tyypin kengat oli kulunu puhki kolomesta kohorasta, yhdella oli ihan liian pianet kengat ja yhden housun polovet oli ihanpuhki. Ajattelin, etta vaikka joutuusin syara kuukauden viimeesen viikon kaurapuuroa, ostan kyseisille lapsille uudet taminehet. Se mika taala on niin vaikiaa, on se, etta ku mun nakokulumasta kellaan naista paivakodin lapsista asiat ei oo kauhian hyvin, niin miten valita ne, jotka tarvii eniten...

Illalla kavin eraan ystavaperheen luana kylas. Oli kylla tosi hauska ilta! Loppuilta meniki miettiessa, mitka vaatteet jatan tanne (tosin se ei ollu kovin vaikiaa, niina iltoina ku uni ei oo meinannu tulla oon "laskenu lampahia" eli erotellu vaatteita saastettavihin ja lahajootettavihin.), niita tuli lopuksi ihan kiva pino eli yhtaku palio tilaa tuliaisille :D

Tanaan oli viimeinen tyapaiva. Vein lapsille karkkeja ja he oli ihan otettuja. Tama paiva oli taas varsinaanen itsetunnon kokotuspaiva... joka lapsen suusta kuului, miten kaunis oon ym. Mitenkahan parjaan Suames iliman tallaasia kehuja ;)

Kumma, kiikut ei ollu valamihin klo 12, mutta oli ne pystys ja sai justihin varia pintahan. Jos ma suinki vaan kerkian, niin kayn viala viikonloppuna kattomas, etta milta ne nayttaa valamihina!
Paivakodilla oleminen on ollu kylla tosi kivaa, kunhan on paassy juanehen kiinni. Kielikaa ei oo tuntunu enaa lasten kans vaikialta!

Oon todella kiitollinen tasta ajasta, minka moon saanu viattaa taala. Musta tuntuu, etta mullon kolome kotimaata: Suomi, Namibia ja Taivas. Kylla tanne ikiva tuloo!

Marika

Voihan se viikko nainkin kulua...

Pe 31.7.

Mullei oo kylla palio mitaa kerrottavaa, mutta ajattelin silti piristaa teita edes muutamalla rivilla :)

Koko viikko on siis menny sangyssa maaten... Torstaina soin jo ekan kerran talla viikolla kunnon ruokaa. Silti, edelleenkaan ei tee juuri mitaa miali, maha onneksi ilimoottaa kun se tahtoo jotaki ja sitte ma tapaan ruakkia sita banaanilla, joka menoo parhaiten alas. Pullovesikaan ei tee kauhiasti kauppaansa, mutta todellaki paremmin ku kraanavesi, joka maistuu uimahallilta. Kuume ei oo kuitenkaa enaa noussu, mika on hyva, mutta muuten olotila ei oo kauhian kaksinen.

Tanaan iltapaivalla paatin, etta nyt saa riittaa tama sangys makaaminen! Niinpa reippaana flikkana laharin taksilla kruisaalemahan (en muista oonko jossain jo kertonu, mutta taksi siis maaksaa 0,75e/suunta) kohti Marue Mallin kauppakeskusta. Kiertelin etsimassa kaikennakoosta sisustusjuttua seka etsimassa keittiotarvikkeita.

Oon saanu luvan sisustaa taman mun huoneen :) Loytyi aivan upia paivapeitto! Jos ei veis niin isoa tilaa, niin ostaasin kotiakki. Yhdesta kaupasta ostin hopeisen kaulakorun, sain melkein 50 nadia alennusta ku niillei ollu vaihtorahaa, aika hyva kauppa :)

Kotimatkalla mulla oli 6 muovikassillista kamaa, oli siina kiva sulloutua taksiin, muttaviala kivempi kavella niiden kans kotia. Kotia paastya tajusin, kuinka pahasti olin arvioinu omat voimani vaarin. Olin ihan poikki! Sama oklo olo palas voimakkaampana, nooh sarkylaaketta vaan ja rauhoottumista.

Loppuillan oonki ottanu iisisti, mita ny tein yhden taulun. Mutta se oli ihan pakko tehera ku sormia syytteli eileenki jo niin kovaa :D

Katsotaan millainen paiva huomisesta tuloo. Kiitos kaikille mua muistaneille!

Marika

Malariaa?

Ke 29.7.

Taman viikon maanantai lahti hieman "sumuisesti" kayntiin. Oli jotenki vaha janna olo, viela taksi odotellessani hoin ittelleni, etta "se johtuu vaan siita, etta oot ollu viikonlopun reissus" ja etta, "kylla se ohi menoo, ku vaan paaset paikylle asti". Ja niin taksi saapui ja mina lahdin.

Pojat oli mua heti vastassa ja roikkuivat vuoronperaan mus kiinni. Silloin paatin, etta tanaan on poikien paiva. Niimpa sanoin tytoille hyvat huomenet ja kerroin, etta tanaan on poikien paiva. Pojat oli ihan onnessaan! Vasta silloon tajusin, etta kuinka palio ma oon huamioonu vaan tyttoja. No, onneks tajusin sentaan nyt jo, voin panostaa tasta lahtien enemman heihin. On vain vaikiaa olla riittava, ku tarvitsijoita on niin palio.

Olin ehka puali tuntia paikylla ku tajusin, etta taidan olla kipee. Soitin taksin hakemahan (oon ottanu sellaasen tavan, etta puhun kaikki asiat ensi ja sitte odotan jos niilla on kysyttavaa, nain ollen on helepompi ymmartaa heidan puhettaan :D ), taksiahan sain tiatysti vaha odotella ja kun se vihdoin tuli, musta tuntui etten koskaan selevia kotia asti, ku otettiin joka ainoa tyyppi mukahan ja kierrettihin joka ainoa pikkukatu.

Kotiin paastyani, riensin ensimmaisena vessaa... oksentamaan. Paivan aikana seuraksi liittyi myos ripuli. Ei ollu kovin haavi olo, mutta jos olisin tianny tulevasta, niin olisin "nauttinu" "vain" niista vaivoista. Maanantai tiistain vastaisena yona oli oli pahin, mita mulla on koskaa ollu (tai sitte aika vaan katevasti kultaa muistot...) Mulla on tosi harvoin kuumetta (viimeks ollu melkein 5 vuotta sitte), yolla se nousi 38 asteeseen, makasin sangyssa kahden viltin alla, yovaatteis, villasukis, neulees ja tulikuuma patteri vieres, mutta vilunvaristykset oli ihan kamalat. Lisana tahan oli viela aivan kammottavat kolotukset polvissa, kyynarpaissa, selkanikamissa... Selvisin kuitenkin yosta, ihmeellisessa unen ja valveen rajamailla.

Tiistai paivan mittaan kuume nousi ja laski, illalla paatettiin lahtia laakarihin tarkastamahan, ettei se vaan olis malariaa. Onneksi Janne tuli mukaan, silla en olis ikina selevinny niista papereiden taytosta englanniksi saatika, ettaolisin osannu kertoa oireet englanniksi.
Palvelu oli kylla erittain hyvaa ja nopeaa. Ei menny kauaa ku mut kutsuttiin "huoneeseen", eli sangylle, jota ymparoi vaaleankeltaiset verhot. Sairaanhoitaja mittas pulssin ja verenpaineen, taytti lomaketta ja kohta laakari jo porhalsi paikalle. Hoitaja kertoi laakarille sen kaiken, mita oli meilta kyselly. Laakari kuunteli sydanta, paineli paikkoja ja kyseli joitain kysymyksia. Han epaili tavallista flunssaa, mutta varmuuden vuoksi otatti verikokeen, koska me ollahan kuitenki matkustettu malaria-alueella.

Hoitaja tuli hetkenpaasta ja kertoi ottavansa verikokeen (Jihuu mita lystia, varsinki ku meinaan joka kerta pyortya verta otettaessa vaikka kuinka kattelisin muualle). Onneksi han oli hyva, ja sai ensimmaisella pistolla tarvitsemansa veren (tahan ei pysty kaikki suomalaisetkaa hoitajat, mitenkaan heita vahattelematta). Siella sitte odottelin lupaa poistua. Jossain vaiheessa vastaanotolta alkoi kuulua tosi kovaa tappelua. No, mina ja mun hyva mialikuvitus (varsinkaa ku en nahany sinne), ajattelin jo, ettakohta mun pitaa suojautua, kaataa sanky lattialle poikittain ja suojautua sen taakse laukauksilta (ja tahan paatelmaanhan ei yhtaa auttanu justihin lukemani kirja). :D Nooh, tilanteesta selevittihin kutsumalla vartijat paikalle, eika aseista todellakaa ollu tietoakaa ;) (vilkas mielikuvitus ei oo aina ihan hyodyksi). Paastiin lahtemaan kotiin, meidan piti kurvata apteekin kautta hakemahan laaketta, mutta se oliki menny jo kiinni.

Tanaan keskiviikkona varmistui, etta mulla ei oo malariaa!!! Yeah, oon siita todella kiitollinen. Olokin on jo vahan helepottanu, kuumetta ei oo enaa ja laakkeet auttaa hyvin kipuihin.

Mietin vain sita, miten hyvin monilla on asiat. Laakariin paasy on suhteellisen helppoa ja suht halpaa. Maailmassa on varmahan lukematon maara niita ihimisia, joilla ei oo tahan maharollisuutta. Kuinka moni nakee oman lapsensa karsivan kivuista ja jopa kuolevan niihin tai musta viala pahempaa, kuinka moni lapsi nakee vanhemmalleen kayvan niin?

Marika

Ja sitte niita kuvia.

Elama antaa, elama ottaa - joskus meriki...

Pe 24.7.

Toiden jalkehen ajoin taksilla suoraa kaupungille, silla mun piti menna pankkiin maksamahan meidan bussiliput Swakopmundiin. Eika tiatenkaa yhtaa viime tipas... n. 2h ennen lahtoa. Tama tosin monien yhteensattumien takia.

Sain maksetuksi ja viimeinkin siis varauksen varmistetuksia. Sitten kavin hakemas mun puvun (sita tarvi vahan kaventaa ym.) ja eiku taksia metsastamaan. Paasin kotiin n. yhden aikaan, onneksi pakattihin eileen, muuten olis tullu vaha kiire.

Juhlittiin Ellin synttareita pizzalla ja taytekaakulla! Sitte oliki aika lahtia. Bussi tuli hekemahan meita kotiovelta! Kuski oli aivan Pete Parkkosen nakoonen :) Niinpa matka Swakopiin alkoi! Bussi oli mallia mini, penkit oli senmukaaset, mutta ilimastoonti toimi!

Perille paastihin aivan kotiovella saakka ja se oli hyva, silla oli jo pimiaa. Majoituttiin Suomalaiskoululle, viriteltihin petivaattehet ja laharettihin lahella olevahan ravintolahan syamahan.

La 25.7.

Aamulla herattihin varahin, jotta keriitahan tekemahan kaikkea. Suunnitelmana oli lahtea kaymahan rannalla, mutta ikkunasta ulos kattottua tultihin siihen tulokseen, etta ehka myahemmin... Niimpa kuteet niskahan ja shoppailemahan. Aioittiin kavella kaupungille (matkaa n. 20min), mutta ulkona oli ihan kamala hiakkamyrsky! Joka paikas oli ihan tautisesti hiakkaa, eteenpain ei voinu kattoa jos ei pitany katta silmien suojana. Tilattiin siis taksi ja mentiin ekaksi aamupalalle. Sillavalin tuuli onneksi vaha laantui ja me lahdettiin kauppakierrokselle. Taas loytyi vaikka mita kivaa, mun onneksi niista suurinosa jai kuitenki kauppoihin :D

Puolenpaivan aikoohin kavaistiin kotona ja lahdettiin rannalle. Keveltiin majakalle, siita sitte rannalle. Elli istuskeli meidan kamojen kans kivilla ja ma kaveleskelin rannas, jossain vaihees menin Ellin viereen istumahan. Siihen lahelle tuli myos paikallisia, jonku ajan paasta alettihin kattomahan, etta mita ne ny oikeen meinaa ku ne kiljahteli. No, hetkihan siina meni ennenku tajuttihin. Rantaan tuli iso aalto, no tottapa mun kengat oli siina hiekalla. Aalto otti kengat mukaan, sain pelastettua toisen, mutta niinhan siina kavi, etta oon tainnu hamalaastya liikaa, meinaan toinen kenka meni menojaan. Elama antaa, elama ottaa - joskus meriki... Tappiosta huolimatta kerasin rohkeuteni rippeet ja kavin kastautumas Atlantis! Oli se vaan hianoa, mutta kylyma (14 astetta)!

Kotiin lahdettiin siis paljain varpain... Perille paastya jalaat oli ihan sairaan kipiat kaikesta siita hiekalla ja riekkoutuneiden simpukoiden paalla kavellyn takia. Ei kaikki huvi kuitenkaa siihen loppunu, mullei meinaan ollu muita kenkia mukana... Nooh, soitettiin vaihteeksi samalle taksikuskille, joka meita tanaan kuskaili. Se tuli hakemahan meita, niin alkoin armoton kenkien metsastys. Asiaa ei tietenkaa yhtaa helepommaksi teheny se, etta kaikki pikkukaupat oli kiinni. Ensimmaises kaupas ei ollu, mutta onneksi toisesta jo loytyi! Ei mitkaa maailman mukavimmat, mutta olipahan kengat! Mita tasta siis opimme, pida aina kahdet kengat mukana. Tai helepompaa, rannalla ollessa nosta kengat kivelle.

Su 26.7.

Aamulla kaytihin viala rannalla, ma kerailin simpukoita ja Elli otti aurinkoa. Jos aamujen hiekkamyrskyja ei lasketa, niin saa kylla suosi meita. Lamminta oli varmaan 30 astetta, rannala ei silti ollu kuuma, ku kavi pieni tuulenvire. Vaikka Swakopin reissu oli lyhyt, se kannatti eherottamasti tehera! Oli kylla aivan upiaa!

Kotiinpain laharettihin Intrecapen bussilla. Matk sujui hyvin, ellei mukaan lasketa sita, ettei ilmastointia ollu... Ulkona ku oli se 30 astetta...

Marika

Kauneuden etehen on karsittava...

Ke 22.7.

Tanaan oli jotenki tosi kiva paiva tois! Jotenki oli tosi luantevaa puhua englantia, se tuli ku ihan ittestaan! Yaeh!

Mulla oli taas oma ryhma, mutta ennenku me lahdettiin omalle tunnille, sain koko luokan (yli 40 lasta) hilijaaseksi!!!!! Vahanko oli voittaja fiilis :D

Tanaan luettiin taas Tatua ja Patua (osaan sen varmahan pian jo ulukoa) seka kirjootettihin numeroita. Mulle oli tosi yllatys se, miten huonosti lapset osas tehda numeroita! Toki joukossa oli jokunen todella taitava, joille numeroiden teko ei ollu millaan tapaa ongelmallista. Joukossa oli kuitenki suurimmaksi osaksi niita, joilla oli enemman tai vahenmman ongelmia. Opastin niita kadesta pitaen, joilla oli kaikkein eniten vaikeuksia. Lasten pitaisi kuitenki seuraavaksi menna kouluun...

Iltapaivalla tulin siihen tulokseen, etta mulla on eraita projekteja Suomessaki luvassa! Niista sitte enemman ku niiden aika on. Kaytiin varaamassa Swakopmundista viikonlopuksi mulle ja Ellille nukkumapaikka Suomalaiskoululta.

Lahdettiin Ellin ja Pauliinan kans kaupungille. Ma loysin ittelleni uuden hianon puvun! Eika ollu hinnalla pilattu! Kylla ny kelepaa juhlia ystavan haita! Kaytiin myos kangaskaupas, josta mukaan tarttui vaikka kuinka palio kaikennakoosta ihanaa! (pian sita pienkonetta tarvitahan...)

Paiva oli erittain tapahtumarikas! Illalla kylla uni maittoi.

To 23.7.

Taan oli ihan uskomaton laulutuokio paikylla! Lapset lauloi tosi voimakkaasti ja erittain kauniisti! Oli aivan mieleton svengi paallansa!

Mun ryhman kanssa luettiin taas kirjaa.Tanaan ei tehty numeroita, koska eilen numeroita tehtiin myos luokassa! Tanaan siis harjoiteltiin oman nimen kirjoittamista, suurimmalta osalta se sujui kohtalaisesti.

Viime paivina on ollu tosi mukava kuulla, mitenka opettajat on myos kehuneet lapsia!

Aina kun ma kehun jotain lasta, niin se menee onnesta ihan sikkuralle ja palaa tekemahan tosi ahkerasti hommiaan. Lasten toistensa lyominen ei oo juurikaa vahentyny, mutta on ollu hieno huomata, miten he tajuaa etta se on vaarin ja etta silloin pitaa pyytaa anteeksi!

Kun ma paasin kotiin, mulla oli tiedossa hauskaa, nimittain pikkulettien tekoa! Nyt todellaki ymmarran sanonnan, etta kauneden eteen pitaa karsia! Oli se meinaan sellaasta tuskaa! Sattui aivan sairaasti, ekan letin jalkeen ajattelin jo, etten ma otakkaa, mutta sisulla vain. Lettien teko kesti n. 3,5h ja se oli kylla karsimysta. Aivan tuli mialehen, ku naapurin tati yritti selevittaa mun tukkaa silloonku oli piani.

Marika

I think, we are lost.

Ma 20.7.

Tanaan lahdin taas aamusta paikylle. Mentihin taas jotaki ihimereittia, talla menolla opin pian sompailemaan Katuturassa minne vain (todellisuudes en kylla loytais sialta kotia iliman taksia, paikylta kyllaki)!

Jouduin taas tanaan lahettamaan yhden lapsen takaasi omahan luakkahan, kun se ei kuunnellu mua monista varoituksista huolimatta.Jaljelle jaaneet 5 totteli kylla hyvin, varsinkin taman yhden lapsen palautuksen jalkeen. Selitin heille ystavallisesti, etta jos he ei kuuntele mua, annan varoituksen ja jos meno jatkuu, niin hairitsija joutuu takaasi luokkaan. Kerroin, ettei musta tunnu kivalle, jos mua ei kuunnella ja etta se hairitsee toisia jos pelleillee muuta. Lapset kuunteli tosi tarkkaavaisesti ja lupasivat olla natisti. Kehuin heita tunnin lopuksi.

Ma jain tanaan yksin lasten kans luokkaan, kun opettaja meni jakamaan lusikoita puuron hakijoille. Ma kun luulin (nimenomaan luulin), etta mulla on ihan hyva tatsi naihin lapsiin. Erehdyin kuitenki pahanpaivaisesti! Kun opettaja oli havinny nakopiirista, mun sanoilla ei ollu enaa mitaa vaikutusta. Mun hommana oli paastaa lapsia vuoronperaan hakemaan ruokaa. Ei sujunu oikeen suunnitelmien mukaan, mutta onnistuin kuitenki jotenkuten. Ainaki jossain vaihees lapset tajus, etta ne paasee hakemaan ruokaa, jotka on paikoillaan natisti ja hiljaa.
Musta on tosi surullista, etta lapset tottelee ainoastaan lapsaisyjen pelossa. Minen kuitenkaa oo mitenkaa kauhian loysa kurinsuhteen (sopivassa maarin kuri on lasten hyvaksi), ehka kuitenki liian loysa naiden mittapuulla, mutten aio kuitenkaa tehda asialle mitaan (= en ala pitamaan kovempaa kuria).

Musta on ollu ihanaa seurata, miten lapset on oppinu pyytamaan toisiltaan anteeksi, jos he on satuttaneet toisia! Ja jos lapsi itse ei meinaa pyytaa anteeksi, kaverit kylla kertoo mita lyojan tarvii tehera :) Oon saanu nahara monta kaunista anteeksi pyyntoa. Aina tilaisuuden tullen oon kehunu, miten hienosti tyyppi on osannu sanoa niin vaikean sanan.
Tanaan kotimatkalla nain jotain mun mittapuulla ihan kamalaa. Tianposkes oli monta pienta hakkia, jotka oli ahdettu ihan tayteen kanoja. Kanat oli ihan suorassa auringonpaisteessa (ja tanaan oli tosi lammin). Muistaakseni sen paikan ylla luki "chiken shop", joten todennakoosesti kanat oli viimeisella matkalla. Ei tuntunu kauhian kivalta.

Ti 21.7.
Onneksi olokohon mun pitaaisaammalle kaverille!!!! Perasta tullahan!

Tanaan oli tosi lammin paiva! Aamulla piti viala kulkia takki niskas, mutta ku aurinko alakoo lammittaa niin johan piti vaatetta vahentaa! Tosin, mua kylla kattottihin vaha pitkahan, meinaan paikyn vaki oli edelleen pipot paas ja talvitakit paalla. On se vaan aika vaikia ymmartaa, vaikka on taalla paikanpaalla, etta miten suuri se lampoero tosiaanki on! Meilla Suamessa tallaanen paiva oli kunnon hellepaiva, muttei taala vaan :)

Tanaan se sitte tapahtui! Meinaan mun taxi ei tullu aamulla. odottelin ja odottelin ei vaan kuulunu. No, sitte ma yritin soittaa sille, mutta se meni vastaajaan... Ei muutaku takaasi sisalle neuvottelemahan, etta mitas ny. No, soitin toisen taxin ja se tuliki aika nopiasti mua hakemahan! Menin taxiin ja kuski kysyi, etta minnekkas ajetaan, no, mina sitte etta Katuturaan Emmanuelin paivakotihin. Eihan se kuski sita tianny, joten se kysyi, etta voinko ma neuvoa tien. No pakkohan se oli yrittaa... Alaku vaikuttiki varsin lupaavalta, eika ollu enaa montaa kaannosta jaljella, mutta niinhan siina sitte kuitenki kavi, etta me eksyttihin. Lopulta kuski soitti mun puhelimella Simonille ja kysyi ajo-ohjetta :D Loppuhyvin kaikki hyvin, loyrettihin perille.

Tanaan yks opettajista oli sairas, joten ma pidin tunnin babyille (2-3v), tanaan luokassa oli 21 ja yksi vuoteenoma. Lapset kuunteli ihan hiljaa, ku ma luin niille, kappas vain, Tatun ja Patun Suomi kirjaa. Paiva meni kuitenkin mukavasti!

Iltaasin meinaa olla vaha ongelmia unen saannin kans, ku niin monenlaaset asiat pyarii paas! Ja toisaalta, englannin puhuminen on aika rankkaa, ku se ei oo pelkastaan vaan puhumista. On kylla aika ihimeellista, mitenka sita vaan uskaltautuu puhumaan, vaikkei se niin kivalta tunnukkaa!

Miksi on vaikea jakaa omastaan?

Ke 15.7.

Mulla oli tanaan totuttuhun tapahan oma ryhyma. Talla viikolla on ollu ihan sairaan kylyma, joten me ei olla oltu tunteja paikyn takana, vaan ollahan oltu auringos leikkiteliilla. Taman viikon oon lukenu Tatu ja Patu kirjaa. Oon nayttany Suamen karttaa, paikkoja jossa mina ja mun laheiset asuu (jopa Laihia on silla kartalla toisinku esim. Kalajoki tai Kauhajoki). Kirjassa on kivoja kuvia. Lapset eivat jaksa kauaa kuunnella lukemista, joten oon lukenu patkia sialta taalta ja muuten kertonu kuvista. Sanoisinko, etta on kylla aika haastavaa pitaa 70-80min tunti englanniksi niin, etta lapsetki jaksaa keskittya ja olla rauhassa huiskimatta ketaan. Eika asiaa tee yhtaa helepommaksi sekaa, ettei oo annettuna mitaa aihetta. Oon kylla kyselly niiden peraan, mutta vastaus on vain, etta saat pitaa mita haluat. Niimpa me ollahan luettu kirjaa, laulettu englanniksi ja leikitty...

Sen lisaksi, etta oon paattany puuttua lyomisihin oon ottanu tavootteeksi istua rauhassa tuolilla vapaan leikin aikana. On monta lasta, jotka hakeutuu heti syliin kun se vain on mahdollista. Niimpa oon ajatellu, etta se hirvian tarkia juttu heille, etta he saa olla rauhas pienen hetken ja tuntea itsensa tarkiaksi! Lisaksi aion kehua lapsia, aina kun siihen tulee tilaisuus, silla en oo kuullu palio lapsia kehuttavan.

Tanaan siis istuskelin paatokseni mukaan kaikes rauhas (ja yritin paasta eroon ajatuksesta, etta tarttis tehera jotaki), lapsia oli mun sylis ja jotku lapsista hipeloi mun hiuksia ja alkoi tehda letteja. Ei menny kauaa ku yks opettajista tuli paikalle ja sanoi lapsille: "Ette saa koskea opettajan hiuksiin, silla han on parempi kuin te!" Ma olin ihan ymmallani tasta! En oikein voinu sanoa mitaa, koska enhan ma ole siella toissa, ainoastaan harjoittelijana. Tuli kuitenki ihan sairaan paha miali, silla en ikipaivana ajattele niin, etta ma olisin jotenki tarkiampi ku ykskaa niista! Annoin kuitenkin tyttojen jatkaa, eika opettaja tullu enaa sanomaan mitaan. Muutenki kauhian nopiasti joku tuloo aina sanomahan jos joku lapsista on mun sylis, etta "opettaja on vasyny" tms. Siihen ma joka kerta vastaan, etta ei mitaa, taa on ihan ok.

Valilla sarkee todella paljo sydanta, ku joutuu kattelemahan miten opettajat kohtelee lapsia (onneksi naita tilanteita ei kuitenkaa oo kokoaikaa). Oon vaha hukas sen kans, etta mitenka mun pitais suhtautua... Jos kaannan katseen muualle, niin silloinhan se tarkoottaa, etta hyvaksyn sen, ku oon huamannu mita tapahtuu mutten tee asialle mitaa. Ma todella toivon, etta joku opettajista paasis Suamehen kattomahan, etta mitenka siala oikeen asiat hoiretahan. Varmasti on palio sellaasta, mitei taala vois tehera, mutta ainaki nakis sen, etta kehumallaki lapsista kasvaa ihan yhteiskuntakelepoosia ihimisia.

Iltapaivalla meilla kotona kavi tarkastaja, talo ja piha oli ok, joten pentu muuttaa tanaan talohon!

Mina ja Elli laharettihin combilla kaupungille, mina ajoon ja Elli toimi kartturina. Saatihin hyvat ajo-ohojet, jouduttihin tekemahan vaan yks uukkari ja loyrettihin maaranpaahan! Ostettiin paikallisia levyja :) Kotiakki loyrettihin!

Tottahan meiran piti viala illalla kipittaa ylakertahan kattomahan pentua. Siella se oli- Feeniks. Oli se vaan niin natti! (ja siis on edelleen ;) Oli ku olis ollu joulu! Koiranpentu ja hyvaa ruokaa! (yhdes kaupas oli muuten tyontekijoilla tonttulakit paas, hetken aikaa jo ajattelin, etta oonko seonnu viimeisen kerran...)
Rukoillaan yhdessa, etta Jumala tekisi mahdolliseksi jonkun paivakodin opettajan vierailun Suomeen!

To 16.7.

Moon todella kiitollinen kaikille, jotka on rukoillu mun pualesta! Oon rohjennu huomattavasti puhumahan! Tosin, ei se vialakaa heleppoa oo, mutta ainaki ma yritan!
Paikylla siis syodaan puuroa tai riisia 10-10.30 aikoihin ja 11.30 on omien evaiden vuoro. Evaat ei oo mitenkaa kauhian terveellisia! Monesti reppuihin on pakattu kekseja, sipseja, karkkeja. Onneksi on jonkinverran myos leipaa ja hedelmia.

Tanaan kolome tyttoa istui vierekkain seinanvieressa. Yhdella heista oli tikkari, kummasti siita riitti myos kaharelle muulle! Tikkari vain vuaron perahan jokaaselle, imaisu ja sit onki seuraava. Vahan meinaa naurattaa, Suamessa tulis kauhiat puheet, ettei niin saa tehera. Taalla se on arkipaivaa.

Siina luokas, josta mulle annetaan aina oma ryhma on 5-6 vuotiaat. Heilla on siis eskaria. Lasten vanhempien pitais ostaa heille tehtavakirjat, mutta on tosimonta sellaista lasta, joillei tata kirjaa kuitenkaan ole. Katuturassa asuvat eivat oo mitenkaa hyvin toimeentulevia. Monella ei oo edes varaa maksaa paivakotimaksuja.

Sita miettii, etta miksi sita itte aina valittaa monista niin turhistaki asioosta. Mun pitaas kuitenki olla onnellinen, mulla on perhe, tyo, ystavia, oma koti ja ennenkaikkea moon terve. Mutta ei, siltikaan se ei riita. Aina loytyy jotaki valittamisen aihetta. Ma toivon, etta oppisin jakamaan omastani samalla tavalla ku moni pienista paivakotilaisista. Jos jollakulla on jaany evaat kotiin (tai niinku yhdella, aiti oli vahingos laittanu margariinirasian evaaksi) niin lapsilla ei oo mitaan vaikeutta antaa omastaan toiselle, vaikka hanella itsellaankaan ei oo palio.

Edelleen ma mietin sita, mita yhdella leirilla opetin. Jos jokainen ihminen antais edes euron kuukaudessa hyvantekevaisyyteen, niin miten suuri summa siita yhtehensa tulis! Harvemmin suomalaisten talous kaatuu yhteen euroon kuussa. Silla rahalla sais kuitenki vaikka mita monelle koyhalle. Miettikaa, montako lasta niilla rahoilla sais esim rokotettua, tai monenko perheen elama muuttuis taysin. Se ei oo paljosta kiinni, mutta siihen tarvitaan meista jokaista!

Pe 17.7.

En lahteny tanaan toihin, silla olo oli viela aamusta kehno. Onneksi mahatauti oli kuitenki nopiasti haviavaa mallia! Illalla olo oli taas jo mita parahin.

La 18.7.

Tanaan laharettihin Ellin kans 9.00 lenkille! Oltihin me kylla naky tuulipuvuissa. Taalla ei siis oo mitaan lenkkeilypolkuja, joten jouduttihin kavelemahan ison tien viares. Taxit toottaili kokoajan (kysyi halutaanko kyytiin...) ja kaikki vain tuijotti. Nooh, tuli hyva olo. Kylla makien nousu taala on silti huamattavasti rankempaa ku Suames.

Ma laharin yksin kaymahan kaupungilla. Otin lennosta taxin ja ajelin kaupungille. Loysin kivoja pienia tuliaisia ja sain tingittya mukavasti. Kaikkein paras loyto oli kuitenki Afrikan mallinen hopeinen riipus! Ei ollu kauheen heleppo selevittaa myyjalle, etta minkalaasta oikein hain. Onnistuin kuitenkin, yes!!! Ja ny sita on tiatysti joka valis pitany tutkia :D

Iltapaivalla kaytihin Ellin kans elokuvissa kattomas uusin Potter leffa. Se oli kylla musta hyva. Mentiin ja ettittiin tarkkaan omia paikkoja. Sattumoisin ne oli "varattuja". Siina sitte pyarittihin hetki aikaa ja miatittihin, etta miten ihimees me sanotahan niille, etta noon meiran paikat. Nooh, siina joku tyyppi katseli tuskastuneena meidan touhua ja totes: "te voitta menna istumaan minne haluatte!". Niimpa naamat punaisina poistuttiin istumaan takariviin... Ku leffaa oli tullu tunti, filmi katkes. hetkiaikaa nakyi lyhyt teksti (jota en tiatenkaa enaa muista) eika me ymmarretty mita se tarkoottaa. Vaikka kuinka monta tyyppia nousi heti ylos ja lahti ovesta ulos. Me oltiin vaan etta mita... Nooh, n. 10min paasta leffa jatkuiki sit loppuun asti (ne tyypitki palas popcornikippojen kans takaasi).

Su 19.7.

Tanaan laharettihin aamulla Paulinumiin jumalanpalvelukseen, joka toimitetiin englanniksi. Oli kylla hyva jumis. Kappas vaan, jumiksen jalkeen meidat vaihteeksi esiteltiin.

Paiva on ollu lammin ja on ollu ihanaa olla. Kaikenlisaksi sain ihanan soiton Suamesta, joten voiko enaa paremmin menna :)

Mieli avoimena odotan, mita tuleva viikko tuo tullessaa.

Oon todella kiitollinen kaikille niille, jotka on tehneet tasta mun matkasta mahdollisen! Kiitos myos kaikille rukoilijoille, on ihana tietaa, etta mun pualesta rukoillahan! Kiitos Jumalalle meista jokaisesta!

Marika

Ylamakia ja alamakia...

12.7.

Tanaan oli sanan varsinaases merkitykses lepopaiva! Oli aivan ihanaa! Sai vain olla, nukkua myahaan, olla yokkareilla, eika tarvinnu tavata yhtakaan uutta ihimista, eika puhua kellekkaa englantia. Lueskelin ulkona patjalla makaillen, auringossa on kylla paivalla lammin ellei tuule. Ja mika parasta, lammin, pitka suihku!!!! Tama se vasta on elamaa!

13.7.

Paluu arkeen alkoi. Ensimmainen tyopaiva loman jalkeen (jarjestyksessaan jopa 3.s :P). Aamulla oli takkuista nousta, olis nukuttanu, eika ollu edes mitenkaa lammin. Paasin kuitenki ylos, laitoin itteni valmihiksi ja lahdin odottamahan taksia. Eilen viela soitin (!!!!) taksille, etta tuleeko han hakemahan mut taalta, ja han lupas tulla. Aloin jo kaivaa puhelinta taskusta, ku taksi kurvas pihahan. Kello oli 7.45, mutta niinhan se menoo, etta soon se akateeminen vartti. Taalla kylla kummasti oppii karsivallisyyden jaloa taitoa.

Paikylla mut toivotettiin erittain lapmimasti tervetulleksi jalleen. Mulla oli oma pikkuryhma (josta jouduin taas laittamaan yhden tyypin takas luokkaan, kun han piti omaa showtaan. Me ei tarjettu olla meidan "luokas" (penkit on siis jotain kivea tms. ja ovat ihan jaakylymat), joten kiivettihin sitte sellaasehen puisehen lasten kiipeilytelineesehen, johona on iso "oleskelutila". Oli lapsilla hauskaa, ku ne tajus, etta maki olin ihan tosissani sinne tulos :) Sen jalakehen ne pyysi mua monta kertaa kiipiamahan uudestansa, mitenka harvinainen naky lie, etta aikuunen kiipiaa lasten leikkitelineisihin... Jokatapauksessa, siala sitte pirettihin tunti. Luin lapsille This is Finland- kirjaa. Loppupeleis siina kavi niin, etta luin kohdan sielta ja toisen taalta. Lapset oli hirvian levottomia, eika ne jaksanu oikeen keskittya. Niimpa sitte kerroin mita niis kuvis on. On muuten aika vaikiaa lukia, ensinnaki englanniksi (te jotka tiadatte mun sairaan hyvan kialipaan...) ja viala ku jokainen lapsi toistaa peras mita sanot...

Paiva oli jotenki ankea, tuntui etta nousin aamulla vaaralla jalalla. Illalla olin jo lahes valamis palaamahan maitojunalla kotia. Oli ensimmaanen kerta taala ku oli sellaanen olo, etta olisimpa Suames! Ne jotka tiataa miten huano oon oikiasti kialis... Nooh, taalla ku et tuu ymmarretyksi ku silla englannilla niin on valilla pikkuusen rankkaa, varsinkaa ku sanavarasto ei oo niin laaja. Ymmarran kylla ehka n. 80% siita, mita ihimiset mulle puhuu, mutta edelleen puuttuu se rohkeus puhua.

Pyydan, etta rukoilisitte sen rohkeuden loytymisen pualesta.

14.7.

Jos eileen aamulla oli kylyma, niin tana aamuna vasta oliki! Aamulla mittari naytti ulukona 7 astetta! Siita voitta sitte kuvitella, kuinka lamminta on sisalla ku taalei kuitenkaa oo samanlaaset eristykset talois, mita Suames on.

Tana aamuna taksi oli jo odottamas, ku ma vasta olin matkalla tianposkehen. Pahoittelin myahastymista, muttei se nayttany taksia kauhiasti haittaavan, silla oli hyvin aikaa lukia paivan lehtea. Tana aamuna kuski jopa puhui mulle enemman ku hyvat huomenet ja kysyi kuulumiset, puhuttiin nimittain kylmasta saasta...

Tanaan olin paikylla pienten ryhmassa, siella oli 18 lasta. Tosin niiden luokka on toisen luokan yhteydes ja valissa on vain sellaiset vedettavat ovet (jotka nekaan ei ollu kokonaan kii), joten metelia taas piisas.Paiva oli kylla tosi kylyma, istuin takki paalla 11.30 saakka ja soon sentaan sellaanen takki, jota oon kayttany kevaalla Suames, ku ei oo ollu viala kauhian lampoosta.

Lapset (2-3v) istutettiin rinkiin ja heilta kyseltiin eilisista opeista. Musta se oli niin ihanaa kuunneltavaa. Ilmeisesti oli ollu puhetta sairaalasta ja siita jos tulee kipiaksi. Nooh, opettaja sitte kysyi lapsilta, etta mita pitaa tehera ennen ku lahtoo sairaalahan? Oikea vastaus oli, etta rukoilla Jumalaa. Se oli jotenki tosi koskettavaa. Tanaan oppitunti oli tulipalosta. Opettaja naytti kahta eri kuvaa, toisessa kuvassa paloi perheen talo, jota yritettiin sammuttaa ja toisessa paloi metsa ja sita sammutettihin. Lisaksi opettaja opetti, etta tulitikuilla ei saa leikkia eika pistorasiaan saa tyantaa sormia. Sitte pikkuiset oliki jo aivan vasyksis ja opettaja antoi heille leluja ja leikki alkoi :)

Ruoaksi oli sita samaa puuroa, joka on mun mialesta hyvaa. Vein lapsille lautaset, lapsilla oli kauhia syyni, etta minka varisen lautasen he saa (vaihtoehtoina oli sininen ja punaanen). Kun lautanen oli tyhja siita tuliki tosi hyva autonratti! Yks ajoi ja toiset meni peraan, otti edessa olevaa hartioista kiinni ja niin mentihin! Oli aika uskomatonta menoa... Lopulta ma sain tarpeekseni ja laitoin lapset natisti ojennukseen ja lahdin heidan kanssaan ulos.

Mun useimmiten kayttamat lauseet paikyssa on "ala lyo", "en pida taisteluista". "tiedatko, alan itkea, jos viela lyotte toisianne"... seka "seuraava", "taytyy tehda jono", "jonon peralle". Oon ottanu omaksi tavootteekseni, etta puutun jokaiseen lyomiseen, johon mulla vain on mahista puuttua ja yritan opettaa lapsia jonottamaan omaa vuoroaan. Siina ne paivat sitte taitaa mennakki...

Tanaan juttelin yhden opettajan kans. Tajusin aamulla, etta mua harmittaa aivan viatavasti Suames, jos en oo edes yrittany puhua englantia. Nooh, ihan ok se meni, mutta rohkeutta tarvitaan kylla rutkasti lisaa!

Tanaan oon teheny myas jotaki sellaasta, jota en oo koskaa ennen elamassani teheny. Kaytihin nimittain loytoelainkodilla! Se oli kylla varsinaasta sydamen kylmettamista. Koirat katteli niin surullisesti omista "hakeistaan" meita, ja naytti silta, etta ne ajatteli "ota mut. Ole kiltti, valitse mut..." Perhe on suunnitellut kauan koiran hankkimista, olin apuna, kun he valitsivat koiraa. Paadyttiin suloiseen, pieneen sekarotuiseen pentuun, joka oli loydetty kesakuussa. Huomenna loytoelainkodilta tulee tyontekija tanne katsomaan asuntoa ja paattaa, mita taytyy tehda, ennenkuin koira voi muuttaa tanne. Oli se kylla suloonen!

Elama hymyilee taas pianen notkahruksen jalakehen, mutta nehan kuuluu tahan elamahan! Kiitos kun ootta kirjoottanu kommentteja, niita on tosi kiva lukia! Ne ilahduttaa taala kummasti mialta!

Herran haltuhun!

Marika

Matkailu avartaa.

3.-11.7.


Pitkasta aikaa kirjoittelen taas tanne, hataasimmille laitoon jo eileen kuvia katseltavaksi. Meilla oli mainio reissu!


Laharettihin siis pe 3.7. matkaan. Ensimmaisena maaranpaana oli Oniipa, jossa majoitun Ellin kans Hankeloiden kotiin.


Matkalla ehti kuitenkin tapahtua kainennakoosta... Meita oli siis matkassa 7 henkiloa + matkatavarat (viikkoa varten) + tuliaiset, kaikki ahdettuina combiin. Autossa oli, sanottaisko vaikka, hiaman laheeset tunnelmat, mutta onneksi ilimastointi kuitenki pelas.



Matkanvarrella etupenkilta kuului "katsokaa, tuolla on simpansseja!" tai mita elaimia nyt sitte ikina nakyikaan... Lapset meinasivat "onhan noita ennenki nahty" ja jatkoivat pelaamista, kun taas mina ja Elli oltiin et "missa, missa?" ja hyva ettei ikkunahan jaany nenan jaljet.



Otjiwarongoon oli matkaa n.10km kun auton vauhti alkoi kummasti hidastua. Onneksi taalla on leviat tianpiantareet, jonne oli helppo pysahtya. Syykin selvisi nopeasti, nimittain bensa loppui. No, yks lahti liftaten hakemahan lisaa bensaa ja saapui "jonkin ajan kuluttua" taxilla bensakanisterin kans. Mikas siina oli odotelles, upea maisema, vuoria, silmankantamattomiin menava tie, tai monta hyvaa kuvaa :)


Maisema vaihtui erilaiseksi saavuttaessa ambomaalle. Visuaalisesti ehka huomattavin muutos oli hiekan varin vaihtuminen. Windhoekis (ja matkalla) hiekka oli oranssinpunaista, mutta ambomaalla se oli valkoista (nyt siis toive toteutui: paasin lomalle sellaiseen paikkaan, jossa on valkoista hiekkaa :). Mun mialesta maisema ei ollu enaa niin karua, mita matkalla oli. Oli vihiriempaa ku etelampana ja ennenkaikkea oli tosi upeita viuhkapalmuja. Tulvien jalkia nakyi yha, paikkoittain oli paljon vetta, ei tosin ojissa vaan pelloilla ym. Joitain taloja on kuulemma edelleen veden vallassa.


Lauantaina oli aikaanen heratys, silla lahdimme Itaisen hiippakunnan lahetysjuhlille. Tai siis kaikki muut lahti, paitsi mina. Herasin yalla siihen, etta oli ihan sairaan huano olo. Sain kuitenkin nukuttua suht hyvin (vaikkakin malarialaakityksen voimalla nakyi mita ihimeellisimpia unia), mutta olo ei ollu helepottunu. Kuumetta ei kuitenkaan ollu, joka tietysti oli hyva merkki. Jain kotiin lepaamaan ja nukuinkin puolille paivin! Pikaisen suihkussa kaynnin jalakehen (vetta siis ei tullu, ku se oli poikki) lahdin kaymaan viarastalolle. Olo oli hyva, ei ollu tietoakaa aamuisesta. Iltapaivalla myos mina paasin osallistumaan lahetysjuhlille, joita olin jo kauan odottanu (viimeiset puolivuotta, ja taytyy sanoa, etta aamulla ei ollu itku kaukana ku oli niin huono olo). Meno oli mahtavaa! Oli puheita, eri kuorojen lauluja, yhteislauluja (tai virsia???) Meininki oli ihan eri ku Suomen kirkossa. Musiikki oli sanoinkuvaamatonta! Ei sita pysty kasittaa, ennenku on itte kuullu.



Yks erittain mialenkiintonen juttu oli kolehdin keraaminen. Se tapahtui, niin kuin meilla suomalaisilla on tapana sanoa, afrikkalaiseen tapaan. Erona vain oli, etta ensimmaisena kolehtiin lahjaansa vei takana istuvat, siita sitten penkkirivi kerralla, edessa istuvat veivat viimeisina. Ja koska juhlilla oli niin paljon vakea, etuosasta poistuttiin ulkokautta, jonka jalkeen taas paaovesta palattiin omille paikoille. Ja vakea riitti! Me ei istuttu edes ensimmaisessa penkissa, meidan edes oli viela ehka 5-6 rivia, se etta me paastiin jonoon viemaan lahjaa vei 25 min enka edes laskenu aikaa heti kolehdin alettua. Voitte siis kuvitella, miten palio vakia oikiasti oli!


Sunnuntaina kaytiin Oniipan kirkossa Jumiksessa. Jumiksen alussa oli kaste, kastettiin 2 lasta. Jumiksen lopuksi meidat kutsuttiin kirkon etuosaan, esittaydyttiin kirkkokansalle ja meidat toivotettiin tervetulleiksi. Oli vaha ihimeellinen olo, ku meita oli tasan 3 valkoihoista kirkos, kaikki seisoi edessa esiteltavina ja reilut 500 silmaparia tuijotti. Taalla olessa oon tajunnu miten tarkiaa se on, etta jokainen ihminen saa kuulla Jumalasta omalla kielellaan (ja tiatty lukia). Ei tuu meinaan juuri hullua hurskaammaksi jos ei tajua mita toiset puhuu. Siita sentaan tajuaa jotain, jos Jumis on englanniksi, mutta minen ainakaa ymmarra yhtaa ambokielista...


Kirkonjalkeen laharettihin kaymahan Martti Rautasen museolla Olukondassa (Rautanen oli ensimmaisia lehetteja Suomesta maailmalle, han eli ja kuoli Namibiassa). Syotiin perinteinen ateria, hirssipuuroa, kanaa ja juomaksi ontakuea (vahan niinku kotikaljaa). Oli tosi mialenkiintoosta, kana ja se kastike oli hyvaa, musta hirssipuuro ei maistunu juuri millekkaa lukuunottamatta niita hiekanjyvia, jotka narskui hampaiden valis. Ruokailun jalkeen kierrettihin museo, kaytiin vanhassa kirkossa ja hautausmaalla (jonne siis Martti Rautanenkin on haudattu). Illalla kaytiin saunas! Oli kylla aivan ihanaa! Vetta ei tullu edelleenkaa, mutta kaytihin uima-altahas uimas (jossa oli ihan sairaan kylymaa vetta!!! Varmahan kuului ainaki kilsan paahan, etta oltihin uimas...)


Maanantaina herattihin ajoos, silla mentihin paikallisen seurakunnan aamuhartauteen. Kateltiin monta ihmista, esittelimme taas itsemme, meille tulkattiin englanniksi mita hartauden oli. Kun hartaus oli pidetty, meidat esitelty, piispa piti puhetta. Toivotti meidat tervetulleiksi Namibiaan, meidan toiseen kotimaahan! Tilaisuuden jalkeen piispa tuli meidan luo, katteli ja halasi, poski poskia vasten ja tiatysti molemmille poskille! Ei Suomessa vain oo tallaanen tapana. Taalla tuntuu erityysen hyvalle ihmisten ystavallisyys ja se miten toisia kohdellaan.
Kaytiin katsomassa Jussin ja Marjan tyohuoneet. He tekevat erittain tarkeaa tyota Elcinin kirkon palveluksessa! Rukoilkaa heidan ja heidan tyonsa puolesta!
Aamupaivalla oliki jannittavia hetkia luvassa. Lahdettiin Ellin kans kahdestaan kaymaan kauempana kaupassa. Jos olis ollu sykemittari, se olis varmahan nayttany tahtiateellisia lukuja ku asettauduin ratin taakse. Ei muutaku ajamahan autolla, jota en ollu koskaa ennen ajanu ja liikennehan taala on vasemmanpualeinen. Jokatapauksessa, perille paastiin, loyrettihin kaivatut tavarat ja paastihin ehejina kotia ja ilman ainuttakaa lommoa! Yeah! Tasta on hyva jatkaa ajoharjoottelua :)
Kiitos Marja ja Jussi hyvasta huolenpidosta! Teilla on sydan paikallaan!
Puolenpaivan aikaan lahdettiin jatkamahan matkaa Kavangolle, Nkurenkuruun (tosin ensin syotiin niita hyvia munkkeja, joista Anu onkin jo kommentoinu). Matka kesti ehka n. 5h ja tia ei ollu mitaa verrattuna joihinki Suamen pikkuteihin... Matkalla mahtiin taas palio elaimia, paaosin eri laumoja.
Nkurenkurussa asetuin Ellin kans asumaan Dalstenin Suvin ja Jannen luo. Oli tosi kotoosta, varsinki ku paasi kuulemahan pohojammaanmurretta :) Kiitos koko perheelle kuluneesta viikosta!


Nkurenkurussa paastiin mm. tutustumaan kouluun, ruokittiin possuja ja kanoja, pidettiin hauskaa saippuakuplien kans, tehtiin ilmapalloista elaimia, mutta ennenkaikkea nahtiin upeita elaimia! Nimittain kaytiin "luontoretkella". Nahtiin aika iso krokotiili (josta on muuten kuva tuolla alempana, mutta sitei oikeen erota ku on niin piani kuva) ja 5 virtahepoa!!! Ne oli kylla tosi komeita, ne piti tosi jannaa aanta! Paras hetki oli ehka kuitenkin se, ku nahtiin ku yks hippo avas suunsa!


Viikko vierahti nopeasti. Perjantaina auton nokka kaannettiin kohti Windhoekia ja paluumatka alkoi. Matkalla tosin piti pysahtya Rundulle ja ostaa komeita kankaita! Jaatiin yoksi viala Otjiwarongoon (muistaakseni) lodgelle. Oli aivan ihanaa nukkua ku missaa ei ollu hiekkaa ja suihkusta tuli lamminta vetta!!! Lauantaina oli luvassa enaa muutama tunti autossa istumista. Pysahdyttiin viela Okahadjaan ja kaytiin torilla ostamassa koruja ja puuelaimia. Oli kylla aika kaukana rentouttavasta shoppailusta! Jokainen myyja yritti saada meita omalle kojullensa ja tarjouksia sateli: "oot taan paivan eka asiakas" tai "jos ostat 2 saat 1 kaupanpaalle" tms.


Iltapaivasta oltiin vihdoin kotona Windhoekis! Purettiin auto, sitte pitiki lahtia ruakakauppahan. Ma ajoin ekaa kertaa Windhoekis! Onneksi oli hyva kartturi, muuten siitei olisi tullu oikeen mitaa. Keskella risteytta huomaa yhtakkia, etta mikahan se kaista onkaa jolle mun pitaa suunnata. Esim. ennen risteysta on ollu 2 kaistaa, mutta risteyksen jalkeen siella onki 3 kaista... eika tiemerkinnat oo kohorillaan... No, saatihin ruakaa ja sitte vaan lepaamahan pois reissuvasyja!


Kaikenkaikkiaan 9 paivaa reissus, 4 paivaa ku ei tullu vetta ollenkaa, 4 paivaa ku ei tullu (huom. meidan mialesta) tarpeeksi lamminta vetta, 1 yo lodgella jolloin sai lampoosen suihkun, vihdoin kotona ja meidan raitilla meni jostain putki rikki, ja vedet siis laitettiin poikki.


Kiitos kaikille rukoilijoille! Saastyttiin pahemmilta sairauksilta eika liikenteessakaan tapahtunut mitaan! Enkelit olivat matkassa.

Marika

ps. pahoittelen kaikkia kirjootusvirheita enka takaa, etta paikkojen nimet on aivan oikeen kirjootettuina.

Ensiapua karsimattomille.

Teacher you are so beatifull!

30.6.

Tanaan oli ensimmainen oikea tyopaiva. Taxi tuli hakemahan mua 7.30, ajeltiin joitain ihmereitteja pitkin, valissa vietiin pari muuta tyyppia heidan maaranpaahan, mutta vihdoin oltihin perilla Emmanuelin paivakodissa.

Kun astuin sisaan paivakodin portista, jostain tuli ihan sairaasti lapsia. Valehtelematta molempien kasien sormis roikkui 7 lasta, kasivarsis, jalois, mahas ja selas roikkui niin monta ku niihin vaan mahtui. Voitta kuvitella, minkalaasta oli kavella etehenpain! Tuotti hieman vaikeuksia...

Paiva aloitettiin musiikkituokiolla, lapset lauloivat paljon Jeesuksesta, se tuntui mahtavalle! Kaikki lapset olivat samassa luokassa laulamassa, lopetin laskemisen 50:neen, kun tulin siihen tuloksehen, etten paase puusta pitkalle... Lauluhetken jalkeen lapset menivat omiin luokkiinsa. Ma menin Simonin, paivakodin johtajan luokkaan. Toinen opettaja, Anne, oli sairas joten Simon oli yksin. Lapsia oli tanaan paikalla tassa luakassa 52. Kun paivamaarat, saat ja varit oli tarkastettu, sain mukaani 6 lasta, 3 poikaa ja 3 tyttoa.

Ma pidin heille opetusta. Mentiin meidan "luokkaan" = takapihalle katoksen alle pirtinpoyran aarehen. Kerroin lapsille itsestani, perheestani, kodistani ja elaimistani. Lapset kertoivat mielellaan omista sisaruksista ja elaimista. Kun puheenaiheet loppui, lahdettiin hyppaamaan ruutua ja leikittiin "snakesia"= piirsin hiekkaan reitteja, joita lasten piti kulkea, se oli heista hauskaa :).

Kello 10.20 oli aamupalan vuoro. Mut vietiin keittioon syomahan jotain puuroa, joka naytti hiaman mannapuurolta, mutta maistui erilta. Aamupalan jalkeen vuorossa oli vapaata leikkia. Menin istumaan ulos ja nojasin paivakodin seinaan. Jos Suomessa syliin mahtuu max. 3 lasta, taalla se on jotain aivan muuta. Kun olin saanu takapualen maahan, mun sylis, vieres ym oli niin monta lasta, etta en ihan oikiasti nahany yhtaa etehenpain, joka pualella oli lasten selkia, kylkia...
Vapaata leikkia oli n. 11.30 saakka, jolloin oli ruoka. Lapset soivat kotoa tuamansa evaat. Harvalla oli evaana leipaa, sen sijaan evasrasioista loytyi hedelmia, sipseja, kekseja... Pillimehuja ei ollu juurikaan (hianoa!!! Kumpa Suomessakin olis nain!). Jos lapset tarvitsivat apua mehupullon avaamisessa, he tulivat opettajan luo. Suurin osa lapsista lahti kotiin joko ennen ruokaa tai sen jalkeen. Taxi haki mut klo 12 ja vei kotiin.

Valilla on vaikia ymmartaa mita lapset puhuu, ku he aantaa englannin ihan erilailla mita moon oppinu. Oon positiivisesti yllattyny siita, miten helppoa on kommunikoidan paikallisten ihmisten kans. Taa paivakoti on kylla oikeen itsetunnon kotuspaikka. Otsikkona, taman paivan suosikki lause.

Taman paivan paras ostosloyto oli ehdottomasti vaaleat sukkahousut! Ei meinaan ollu kovin yksinkertaasta...

1.7.

Ajatella, nyt on jo heinakuu! Justihin vasta oli marraskuu ja ma sain tietaa Namibiaan lahdosta. Mihin tama aika oikeen menoo, alan pikkuhilijaa ymmartaa niita vanhoja ihimisia, jotka paivitteloo sita, kuinka joku on kasvanu...

Tanaan oli toinen paiva toissa. Taxilla meno sujui mukavasti (tassa taxissa on turvavyo myos takana, toisin kuin monissa muissa) ja olin ajoissa paivakodilla. Talla kertaa paasin kavelemaan mukavasti, menossa mukana roikkui vain muutama tyyppi (ehka 8 lasta).

Mun ryhmas oli tanaan eri tyypit ku eileen. Luin lapsille kirjaa marjoista, jonka Hallilan iltapaivakotilaiset teki viime vuonna. Lapset oli ihan haltioissaan. Lakka- nimisesta marjasta he eivat olleet koskaan kuulleetkaan.

Paivakodilla oli tanaan ulkoimainen huvipuistolaite, nimittain mina. Lapset oli ehka. 20 metrin jonos ja odotti omaa vuoroaan, koska hyppyytan heita ilmaan. Tuli siina sitte muutama rundi vedettya ja lapsilla oli hauskaa! Mikas siina, ainaki haba kasvaa....

Simon vei mut tanaan kirkkoherran luo juttusille. Theofilus (kirkkoherra) kutsui mut omaan tyohuoneeseen, joka oli niin iso, etten oo ennen sellaasta tyahuanetta nahany. Ajattelin, etta mitahan tasta ny oikeen tuloo, ku en ma kuitenkaa niin hyvin osaa englantia... No, hyvinhan se kuitenkin sujui! Han kyseli, miksi olen kiinnostunut afrikasta ja eritoten Namibiasta. Juteltiin tulevista lahetysjuhlista ym.

Iltapaivalla lahdettiin Ellin kanssa Maerua Malliin (ostoskeskus). Ostettiin kaikennakoosta tarpeellista ja pikkuusen ehka tarpeetontaki... Nyt sinansa aika hyva aika shoppaalla ku taalla on talvivaatteiden alennusmyynti. Toisaalta, ei kylla kauhiasti loydy mitaa kesaasia kivoja vaatteita tms. tai ohkaisia huiveja, joita ollaan metsastetty, mutta ei niin ei.

Illalla ei meinannu uni tulla, ku oli niin palio kaikennakoosta pohtimista kaikista nahdyista ja kuulluista jutuista. On janna, mitenka musta tuntuu, etta naen taalla viala enemman unia ku Suames olles, vaikka siallaki naen niita ihan riittamiin.

2.7.

Tanaan mulla oli vp. Alunperin meidan piti tanaan lahtea pohjoiseen kohti Oniipaa, mutta eilen paatettiin, etta lahdetaan vasta perjantaina. Ihma ja kumma, aamulla uni ei enaa maittanu kahareksan jalakehen, lueskelin vaha enneku aloin aamutoimet.

Pauliina oli menossa kaupungille, joten paasin heidan kyytilla sinne. Loysin 2 kivaa neuletta. Taalla kaupas kaynti ei oo ihan mikaa akkiseltaan hoidettava homma. Mulla meni vaatekaupan jonos ja siihen, etta sain maksettua yhteensa puali tuntia! Joten, sita karsivallisyytta on kylla tarvittu :D Loysin kivoja postikortteja (6kpl:tta maksoi 1,5e) ja sain haettua jopa postimerkit!

Kaduilla myydaan kaikkia ihania puuesineita, onneksi on maaritelty, etta kuinka palio koneeseen saa ottaa tavaraa, koska muuten se kone varmahan tipahtaas jos paasis eres ilimahan ku ma hamstraasin niin palio kaikkia natteja juttuja.

Huamenna aamulla laheretahan sitte kohti pohojoosta. Ollaha silla reissulla 11.7. saakka, joten ei kannata ihimetella jos mustei kuuluu mitaa. Viastit tahan paikallisehen numerohon loytaa kylla perille.

Nyt me ruvetahan Ellin kans pakkaamaan kamoja reissua varte ja sen jalakehen syarahan kunnon nimipaivakaakut! Onnea vaan kaikille kaimoille ja lahes kaimoille!

Marika

Tilannekatsaus.

Moon ollu taala vasta vajaa nelja paivaa, mutta tuntuu etta olisin ollu kauemmin! On tapahtunu niin palio kaikennakoosta...

Sunnuntai 28.6.

Amulla lahdin Pauliinan ja Jannen kans paikalliselle koululle, jonka salissa (salin tuoleissa luki girls hall) oli konfirmaatiomessu. Meille oli varattu paikat heti toisesta rivista. Jumalanpalveluksen aluksi mut esiteltiin seurakunnalle.

Konfirmoitavat nuoret oli pukeutuneet tosi kauniiksi. Jossain vaiheessa Jumista (joka oli englanniksi) nuoret kokoontuivat alttarille puolikaareen ja heille pidettiin pieni kuulustelu. Monta katta nousi ylos.

Kirkossa ei varsinaisesti ollu mitaan liturgisia vareja, vaikka taalla kuitenkin on sama kaytanto ku Suomessa. Papilla oli alba ja stola. Alttarilla oli 1 kynttila. Alttarilla ei ollu kaiteita, vaan kun ehtoolliselle mentiin, polvistuttiin lattialle.

Ensimmaisena jaettiin ehtoollinen konfirmoitaville ja heidan perheilleen. Sen jalkeen tulivat kaikki aikuiset, jotka olivat kuluneen viikon aikana ilmoittautuneet ehtoolliselle. Ehtoollisleipa oli samanlaista ku Suomessa, mutta siina oli tyhja, tasasakarainen risti. Viini maistui enemmanki mehulle. Kun aikuiset oli kayny ehtoollisella ja kun papit olivat jakaneet toisillensa, oli lasten vuoro tulla alttarille. Ja niita piisas... Lapset tulivat samoin puoleen kaareen alttarille ja heidat siunattiin kaksi kerralla.

Jumiksen jalkeen moni tuli kattelemaan, yksi jopa halus samaan kuvaan ;) Jumiksessa ymmarsin, miten tarkeaa on saada kuulla Jeesuksesta omalla aidinkielella. Vaikka maki ymmarsin aika palio enkuks, se ei silti koskettanu samalla tavalla ku Suomeks, josta luulen ymmartavani. Voin vain kuvitella milta niista ihmisista tuntuu olla Jumiksessa, jotka ei ymmarra siita juuri mitaan. Onneksi Jumala on armollinen ja tekee suuria tekoja.

Maanantai 29.6.

Aamulla kahdeksan aikaan lahdettiin Katuturaan kohti Emmanuelin paivakotia, joka on kirkon paivakoti, perustettu v.2003. Mut esiteltiin ensin paivakodin johtajalle, Simonille. Sovittiin kaytannon asioista, jonka jalkeen lahdettiin kiertamaan paivakotia. Lapsia oli todella paljon! Yksi opettajista oli sairas, joten yhdessa ryhmassa oli 57 lasta! Leikkipaikka oli aika huonossa kunnossa, esi. toinen kiikuista oli kayttokelvoton. Piha kaipaisi kipeasti kunnostusta, kumpa joku auttaisi tassa asiassa!

Paivakotivierailun jalkeen kaytiin Suomen suurlahetystossa ilmoittautumassa. Taytettiin siella joku kriisikaavake. Tapasin siella yhden suomalaisen, joka paljastui melkein sukulaiseksi :)

Illansuussa lahdettiin Ellin kanssa kaymaan lahikaupassa kavellen. Loydettiin sinne heti, tehtiin ostokset ja lahdettiin kotia kohti. Se osoittautuiki pikkuusen vaikiammaksi hommaksi... kaveltiin edestakaasi, muistettiin kylla minne suuntaan piti kaantya, mutta joka paikka naytti ihan samanlaaselta. Nooh, pualen tunnin haparoonnin jalakehen, alakoo kotiovi jo haamottaa :P


Kiitos kun ootta jaksanu kirjootella viasteja tanne blogiin. Niita on tosi ihana lukia! Kiitos myos tekstareista! Tuntuu hianolta saada viasteja Suamesta, taalla on kuitenki jotenki ns. eristyksissa. En silti valita, oon nauttinu ihan joka hetkesta!!!


Marika

Terveisia Namibiasta!

Saavuin perjantai-aamuna Windhoekiin. Matka meni hyvin eika ongelmiakaan juuri ollut. Ihan ensimmaanen ajatus Namibiasta, joka tuli lentokoneen ikkunasta tirkistellessa: Ihan ku tulis kotia! Samaa maisemaa silman kantamattomihin, tosin hiaman erillaasta ku pohojammaalla, jossa oon siis kasvanu.

Lentokentalta kaupiinkiin oli matkaa 45 km, mutta matkan teko kesti hieman... Silla Venajan presidentti oli Namibiassa valtiovierailulla. Kahteen otteeseen kaikki tiella liikkuvat autot pysaytettiintien sivuun, silla tien piti olla tyhja ku presidentti palasi koneelleen (ne oli kaks ylisuurta konetta...) Tuskin tuun koskaan olemahan niin lahella Venajan presssaa ku ny olin ;) Matkalla pongattiin simpansseja seka antilooppeja.

Lopulta paasin kuitenkin perille majapaikkaan. Vastassa oli Hatakan perhe, jonka alakertaan, flathiin, majoituin yhdessa Ellin, perheen au-pairin kanssa. Oli ihanaa kun Elli oli pedannut sangyn valmiiksi ja laittanut muutenkin flathin hyvaan kuntoon.

Aamupalapoydassa sain pikaisen selostuksen kaikesta tarkeasta. Huilasin hetken ennen kuin Elli, Janne ja mina ja lahdettiin kaupunkikierrokselle. Kaytiin ajelemassa keskustassa, Katuturassa (jossa sijaitsee myos se paivakoti jonne menen) ja kaytiin tsekkaamassa Namibian presidentin asunto, joka oli ihan mialettoman isoo.

Pian kaupunkikierroksen jalkeen lahdettiin paikalliseen ravintolaan syomaan yhdessa monien muiden suomalaisten kanssa (kokonaisvahvuus oli n.40). Tilasin sellaisen annoksen, jossa oli montaa erilaasta lihaa mm. seepraa, gudua, antilooppia, krokotiilia,kanaa... Vaikka seeprat on mun suosikkeja, tulin siihen tulokseen, ettei se ollu hyvaa lautasella... muut lihat maistui kylla hyvalle.

Tiedoksi niille, jotka ei usko, etta taalla on kylyma... istuttiin siis ravintolassa sisalla (ja siella oli takas valakia), mulla oli pitkatkalsarit, housut, toppi, neule ja huivi, tuntui ihan sopivan lampooselta. Mutta ulos mentaes, laitoon takin paalle (jossa on fleece vuori) eika vialakaa ollu yhtaa liian lammin.

Paiva tuntui ihan uskomattomalta. Piti oikeen nipistaa ittia, etta oonko ma ihan oikiasti taalla! Niin palio nakemista ja kokemista... paljon tapahtumia yhdelle paivalle! Unta ei tarvinnu kauaa odottaa (tosin uniin hiipi Namibia unia ;)

Lauantai 27.6.09
Aamulla vasytti kovasti, mutta reippahasti noustiin pual ysi ylos (kello on kaks tuntia jaljes Suomen ajasta) syotiin aamupalaa ja lahdettiin Ellin kans shoppailemaan kauppakeskukseen, jonka nimee en muista. Ma seurasin kiltisti Ellin peras, oli niin palio kaikenlaasta katteltavaa ja ihimeteltavaa.

Kaytiin ruakakaupas ostamas ruakaa viikonlopuksi, oli siina vahan ihimeteltavaa ku piti miattia ja kattella kuinka kaikki oikeen toimii. Ostettiin myas vaha samantapaaset donitsit ku mita Arnoldsista saa, taalla tosin yks maksoi euroissa 30 senttia...

Ostosreissulta mukaan tarttui hiano rannekello, muuten pitaa suarittaa hibtavertaalua, etta mista kannattaa mitaki ostaa. Mutta esim. nahkainen vetoketjullinen Raamattu maksoi n. 14e. ettei taalla kuitenkaa hirvian kallista oo.

Elamys sinansa oli ottaa taksi ja ajaa silla takaasi kotia. Ihan hyvin selevittihin. Pankilta kotiin kavely tuotti vaha vaikeuksia, ku suunnat oli sekaasi, mutta hyvin me loyrettihin perille!

Mun Suomen puhelinliittyma ei toimi taalla (ei oo kenttaa yhtaan), joten jos joku haluaa laittaa viastia, niin tas on mun takalainen numero +264814347303. Eli, jos oot laittanu mulle viastia to-illan jalkeen, en oo saanu niita.

On aivan ihimeellista, kuinka kaikki asiat on sujunu. Tuntuu silta, ku taalla olis lahempana Jumalaa. Tieda sitten mista se johtuu. Kiitos kun olet rukoillut!

Marika kuittaa.

Matkaan siunaaminen

21.6.09 Kangasalla Heinäkallion leirikodissa oli matkaan siunaamiseni.











Siunaamisen toimitti Jaakko Uronen, Kerttu Nygren, Sirpa Bergman ja Anna Lahtinen.









Uusheräysen nuorten kuoro Paljaat Jalat (jossa minäkin laulan) lauloi yhden minun lempi biiseistä: Pelloille niittämään.

Viikko ennen H-hetkeä!

Lähtöpäivä senkuin lähestyy! Päiviä on laskettu, mutta nyt alkaa tuntumaan siltä, että aika vois mennä pikkuusen hitahammin!

On viälä aika palio hommia tekemättä...
Sunnuntaina lähtee eläimet maailmalle, kissat lähtee Laihialle äidin ja Teemun hyvään hoitoon, Melissa suuntaa Himangalle Ullan luokse ja Mimosa tekee ensimmäisen välilaskun Pyhäjoelle, Annikan, Teijon ja kummipoika-Jyrin luo, josta muutaman viikon päästä matka jatkuu kohti Kajaania Heinin luokse.

Innokkaita ruohonleikkaajiakin on löytynyt (asun siis omakotitalossa) ja vuoroja on jaettu. Postit on käännetty ja vakuutukset hoidettu. Rokotukset otettu, liput hankittu ja passi sekä hammasharja pakattu. Mitä kaikkea sitä pitääkään viälä muistaa...?

Oon siis Korajoen Marika, asustelen Pirkkalassa koko yllämainitun eläinkatraan kanssa. Työskentelen Tampereen ev.lut. srk-yhtymällä lastenohjaajana ja olen käynyt Suomen Lähetysseuran (SLS) lähetystyön esikoulutus kurssin (http://www.mission.fi/osallistu/koulutus/esikoulutus/). Kurssin suoritettua on mahdollisuus lähteä jonnekkin SLS:n työalueelle tutustumaan lähetystyöhön. Mun matkani siis suuntautuu kohti Namibiaa, tarkemmin sanottua Windhoekia. Siellä menen Emmanuelin päiväkotiin, joka on Tre:n srk-yhtymän yhteisen lapsityön kummipäiväkoti. Tulevaisuus tuo tullessaan tiedon, mitä kaikkea siellä touhuankaan... Avoimin mielin olen lähdössä.

Ilman lukuisten ystävien apua tämä matka ei olisi mahdollista! Kiitos jo etukäteen kaikille taloudellisesti tukeneille, eläinten-, talon-, raha-asioiden- hoitajille! Kiitos kaikille niille, jotka ovat kannustaneet, kuunnelleet, pohtineet kanssani ja ennen kaikkea suuri kiitos esirukoilijoille! Toivottavasti voit rukoilla jatkossakin, sillä sitä reissun aikana (ja muutenkin!) tulen tarvitsemaan.

Taivaallisen Isän hoitoon loput matkavalmistelut, ystävät ja tuntemattomat!

Namibia, täältä tullaan (kunhan keriitähän)!!!!

-Marika