Viimeista viikkoa.

7.8.

Ajatella, etta nyt on jo elokuu! Nopiasti se kesa on menny menojaan, toivottavasti makin kerkian nauttia Suomessa auringonpaisteesta! Onki kulunu pitka aika siita ku oon viimeksi kirjoottanu. Jotenki on vaan ollu mukamas niin kuurus, ettei oo keriinny istua alas ja kirjoottaa. Sitte ku olis ollu aikaa on ollu niin vasy, etta on pitany menna pehkuuhin!

Viime lauantaina lahdin yksin ajelemahan kohti rautakauppaa. Matkalla tajusin, ettenhan ma muista, mika on seina englanniksi... Nooh, loysin kuitenki rautakauppaan ja kiertoteitse sain ilimaastua, etta ma tarvitten seinamaalia. No sitahan tuli, punaasta variltansa. Sitte vaan kaikki muutki pikkunippelit mukahan ja kassalle. Kotimatkalla pysahryyn viala Gameen ja ostin maton ja peilin.

Illansuus alootinki sitte urakan, maalasin yhden seinan punaaseksi ja "eteisen" seinalle kirjootin Raamatunlauseen (siina oliki hommaa!!!!) Lopputulos oli kuitenki hyva! Oli kylla hivenen mialenkiintoosta nukkua sangys keskella huanetta pianiis maalinkaryys...

Sunnuntaina oliki sitte ompelutoiden vuaro. Ompelin ikkunahan verhot ja kuivaruakakaappihin sellaaset nooh, jonki sortin verhot. Lisaksi tein viala yhyren taulun. Siinahan se paiva meniki rattoosasti.

Maanantaina oli eka tyapaiva sairaana olon jalakehen ja samalla alakoo viimeenen viikko. Aika on kylla menny aivan ihimeellisen nopiaa! On keriinny tapahtua vaikka mita, mutta silti jaa palio kokematta (eniten harmittaa Etoshan reissu, ei voitu lahtia ku olin sen verran huanos kunnos). Pitaa varmahan tulla toisenki kerran, etta nakoo elaamia.

Toissa oli ihan kamala paiva, lapset ei totellu mua ollenkaa! Olin tunnin ajan yksin lasten kans, onneks niitei ollu ku 42 siina luakas. Se tunti oli yhta tuskaa. 10.30 piti olla ruoka, mutta se oliki valamista vasta 11.15. Oli siina sitte riamastuttavaa olla lasten kans luakas, ku kaikilla oli nalaka ja kuuma ja mita lia.

Kysyin tistaina yhdelta opettajalta, etta tiataako se ketaa, joka haluais tehera mulle sellaaset toisenlaaset letit torstai-iltana. Tyyppi lupas selevittaa asiaa.

Illalla irrootin letit, jotka oli loystyny sen verran, ettei niita enaa voinu pitaa. Se oliki pikkuusen helepommin sanottu ku tehty. Ei muutaku sakset ja sukkapuikko apuhun! Kylla ne irtos, mutta meni siihen yli tunti...

Keskiviikkona opettaja tuli kertomahan mulle, etta yks tytto tulee tanaan tanne ja me voidaan lahtia sen kans yhtamatkaa lettien tekohon. Nooh, suunnitelmat meni pikkuusen uusiksi, koska meille oli tulossa illalla ystavia kylahan. Pitan tullessa hakemahan (mun vakiokuski) meita oliki 2 kotia lahtijaa.
Alootettihin lettien teko (ja tallakertaa sellaaset, jotka alunperinki halusin) ehka 12.15 ja lopetettihin se 19.30. Oli siina pikkuusen istumista! Tallakertaa ei sattunu yhtaa, mutta istumalihaksilla oli kylla kestamista! Kaikesta hualimatta, lopputulos oli ihana! Lettienteon paatteeksi syatihin, jonka jalakehen tilattihin taxi.

Taxin saavuttua, meita alakoo pikkuusen epaalyttaa ku se ei ollu "niin hiano" mita silta firmalta on tilattaessa tullu. Siina sitte seleviteltihin asiaa ja saatiin seleville, etta soon ihan oikia taxi. Letittajaa (jonka toinen nimi oli muuten Toini) silti epaalytti ja ehka hiaman pelottiki. Sovittihin siina sitte, etta iliman erillista hintaa se tyyppi kuskaa mut ja Ellin takaasi kotia, jos laharetahan saattamahan. Ei muutaku menoksi (tallakertaa Elli oli iliman kenkia :D) Selevittihin hyvin perille ja jatettihin Toini kotiinsa (oli muuten aivan erityisen syrammellinen nuari nainen).

Kuski osoottautui erittain huumorintajuiseksi. Jostain syysta moni kysyy meilta, kuten tamaki kuski, etta ollahanko me norjalaisia. No siina sitte selitettihin, etta ollahan kylla ihan suamalaasia. Kuski alakas vaantaa vitsia, etta kylla meidan ny tarvittoo kysya meidan vanhemmilta, etta ollahanko varmasti suamalaasia ku niin moni luuloo norjalaaseksi :) Paluumatka sujui muuten hyvin, paitsi etta auto jatti tianposkehen. Silla sitte oltihin pilikkopimias jossain, mista meilla ei ollu hajuakaa. Elli ehdotti jo, etta laharetahanko tyantamahan, mutta kuski oli eri mialta. Onneksi auto kuitenki lahti liikenteesehen ja hetkenpaasta jutusta heitettihin jo herjaa...

Torstaina oliki historiallinen paiva (ainaki mun mialesta...) Meidan on koko viikon pitany aloottaa uusien kiikkujen rakentaminen. Simon oli sopinu jonku miehen kanssa, etta tama hoitaa sen urakan. Joka paiva Simon soitti talle miehelle, joka lupas joka paiva tulla pian... vihdoin tanaan oli se paiva, jolloin han saapui (ja oli paikalla jo ennen 8.30)! Niimpa suunnaksi otettihin rautakauppa. Haalittihin kokohon tarvittavat tavarat, kun saavuttihin takaasi kaikkien kantamusten kans (26m koytta, maalia, sementtia...) paikylle, siella oli jo kaivettu kiikun tukipuille kolot! Enaa piti metsastaa kunnon tukipuut, niimpa tyyppi lahti niita hakemahan. Kun oli mun kotiinlahdon aika, tyyppi ei ollu palannu, mutta mulle luvattihin, jotta kiikut on valamihit huamenna klo 12.

Toiden jalakehen kavin ostamas kahdelle lapselle kengat ja yhdelle housut. Yhden tyypin kengat oli kulunu puhki kolomesta kohorasta, yhdella oli ihan liian pianet kengat ja yhden housun polovet oli ihanpuhki. Ajattelin, etta vaikka joutuusin syara kuukauden viimeesen viikon kaurapuuroa, ostan kyseisille lapsille uudet taminehet. Se mika taala on niin vaikiaa, on se, etta ku mun nakokulumasta kellaan naista paivakodin lapsista asiat ei oo kauhian hyvin, niin miten valita ne, jotka tarvii eniten...

Illalla kavin eraan ystavaperheen luana kylas. Oli kylla tosi hauska ilta! Loppuilta meniki miettiessa, mitka vaatteet jatan tanne (tosin se ei ollu kovin vaikiaa, niina iltoina ku uni ei oo meinannu tulla oon "laskenu lampahia" eli erotellu vaatteita saastettavihin ja lahajootettavihin.), niita tuli lopuksi ihan kiva pino eli yhtaku palio tilaa tuliaisille :D

Tanaan oli viimeinen tyapaiva. Vein lapsille karkkeja ja he oli ihan otettuja. Tama paiva oli taas varsinaanen itsetunnon kokotuspaiva... joka lapsen suusta kuului, miten kaunis oon ym. Mitenkahan parjaan Suames iliman tallaasia kehuja ;)

Kumma, kiikut ei ollu valamihin klo 12, mutta oli ne pystys ja sai justihin varia pintahan. Jos ma suinki vaan kerkian, niin kayn viala viikonloppuna kattomas, etta milta ne nayttaa valamihina!
Paivakodilla oleminen on ollu kylla tosi kivaa, kunhan on paassy juanehen kiinni. Kielikaa ei oo tuntunu enaa lasten kans vaikialta!

Oon todella kiitollinen tasta ajasta, minka moon saanu viattaa taala. Musta tuntuu, etta mullon kolome kotimaata: Suomi, Namibia ja Taivas. Kylla tanne ikiva tuloo!

Marika