Tilannekatsaus.

Moon ollu taala vasta vajaa nelja paivaa, mutta tuntuu etta olisin ollu kauemmin! On tapahtunu niin palio kaikennakoosta...

Sunnuntai 28.6.

Amulla lahdin Pauliinan ja Jannen kans paikalliselle koululle, jonka salissa (salin tuoleissa luki girls hall) oli konfirmaatiomessu. Meille oli varattu paikat heti toisesta rivista. Jumalanpalveluksen aluksi mut esiteltiin seurakunnalle.

Konfirmoitavat nuoret oli pukeutuneet tosi kauniiksi. Jossain vaiheessa Jumista (joka oli englanniksi) nuoret kokoontuivat alttarille puolikaareen ja heille pidettiin pieni kuulustelu. Monta katta nousi ylos.

Kirkossa ei varsinaisesti ollu mitaan liturgisia vareja, vaikka taalla kuitenkin on sama kaytanto ku Suomessa. Papilla oli alba ja stola. Alttarilla oli 1 kynttila. Alttarilla ei ollu kaiteita, vaan kun ehtoolliselle mentiin, polvistuttiin lattialle.

Ensimmaisena jaettiin ehtoollinen konfirmoitaville ja heidan perheilleen. Sen jalkeen tulivat kaikki aikuiset, jotka olivat kuluneen viikon aikana ilmoittautuneet ehtoolliselle. Ehtoollisleipa oli samanlaista ku Suomessa, mutta siina oli tyhja, tasasakarainen risti. Viini maistui enemmanki mehulle. Kun aikuiset oli kayny ehtoollisella ja kun papit olivat jakaneet toisillensa, oli lasten vuoro tulla alttarille. Ja niita piisas... Lapset tulivat samoin puoleen kaareen alttarille ja heidat siunattiin kaksi kerralla.

Jumiksen jalkeen moni tuli kattelemaan, yksi jopa halus samaan kuvaan ;) Jumiksessa ymmarsin, miten tarkeaa on saada kuulla Jeesuksesta omalla aidinkielella. Vaikka maki ymmarsin aika palio enkuks, se ei silti koskettanu samalla tavalla ku Suomeks, josta luulen ymmartavani. Voin vain kuvitella milta niista ihmisista tuntuu olla Jumiksessa, jotka ei ymmarra siita juuri mitaan. Onneksi Jumala on armollinen ja tekee suuria tekoja.

Maanantai 29.6.

Aamulla kahdeksan aikaan lahdettiin Katuturaan kohti Emmanuelin paivakotia, joka on kirkon paivakoti, perustettu v.2003. Mut esiteltiin ensin paivakodin johtajalle, Simonille. Sovittiin kaytannon asioista, jonka jalkeen lahdettiin kiertamaan paivakotia. Lapsia oli todella paljon! Yksi opettajista oli sairas, joten yhdessa ryhmassa oli 57 lasta! Leikkipaikka oli aika huonossa kunnossa, esi. toinen kiikuista oli kayttokelvoton. Piha kaipaisi kipeasti kunnostusta, kumpa joku auttaisi tassa asiassa!

Paivakotivierailun jalkeen kaytiin Suomen suurlahetystossa ilmoittautumassa. Taytettiin siella joku kriisikaavake. Tapasin siella yhden suomalaisen, joka paljastui melkein sukulaiseksi :)

Illansuussa lahdettiin Ellin kanssa kaymaan lahikaupassa kavellen. Loydettiin sinne heti, tehtiin ostokset ja lahdettiin kotia kohti. Se osoittautuiki pikkuusen vaikiammaksi hommaksi... kaveltiin edestakaasi, muistettiin kylla minne suuntaan piti kaantya, mutta joka paikka naytti ihan samanlaaselta. Nooh, pualen tunnin haparoonnin jalakehen, alakoo kotiovi jo haamottaa :P


Kiitos kun ootta jaksanu kirjootella viasteja tanne blogiin. Niita on tosi ihana lukia! Kiitos myos tekstareista! Tuntuu hianolta saada viasteja Suamesta, taalla on kuitenki jotenki ns. eristyksissa. En silti valita, oon nauttinu ihan joka hetkesta!!!


Marika