Terveisia Namibiasta!

Saavuin perjantai-aamuna Windhoekiin. Matka meni hyvin eika ongelmiakaan juuri ollut. Ihan ensimmaanen ajatus Namibiasta, joka tuli lentokoneen ikkunasta tirkistellessa: Ihan ku tulis kotia! Samaa maisemaa silman kantamattomihin, tosin hiaman erillaasta ku pohojammaalla, jossa oon siis kasvanu.

Lentokentalta kaupiinkiin oli matkaa 45 km, mutta matkan teko kesti hieman... Silla Venajan presidentti oli Namibiassa valtiovierailulla. Kahteen otteeseen kaikki tiella liikkuvat autot pysaytettiintien sivuun, silla tien piti olla tyhja ku presidentti palasi koneelleen (ne oli kaks ylisuurta konetta...) Tuskin tuun koskaan olemahan niin lahella Venajan presssaa ku ny olin ;) Matkalla pongattiin simpansseja seka antilooppeja.

Lopulta paasin kuitenkin perille majapaikkaan. Vastassa oli Hatakan perhe, jonka alakertaan, flathiin, majoituin yhdessa Ellin, perheen au-pairin kanssa. Oli ihanaa kun Elli oli pedannut sangyn valmiiksi ja laittanut muutenkin flathin hyvaan kuntoon.

Aamupalapoydassa sain pikaisen selostuksen kaikesta tarkeasta. Huilasin hetken ennen kuin Elli, Janne ja mina ja lahdettiin kaupunkikierrokselle. Kaytiin ajelemassa keskustassa, Katuturassa (jossa sijaitsee myos se paivakoti jonne menen) ja kaytiin tsekkaamassa Namibian presidentin asunto, joka oli ihan mialettoman isoo.

Pian kaupunkikierroksen jalkeen lahdettiin paikalliseen ravintolaan syomaan yhdessa monien muiden suomalaisten kanssa (kokonaisvahvuus oli n.40). Tilasin sellaisen annoksen, jossa oli montaa erilaasta lihaa mm. seepraa, gudua, antilooppia, krokotiilia,kanaa... Vaikka seeprat on mun suosikkeja, tulin siihen tulokseen, ettei se ollu hyvaa lautasella... muut lihat maistui kylla hyvalle.

Tiedoksi niille, jotka ei usko, etta taalla on kylyma... istuttiin siis ravintolassa sisalla (ja siella oli takas valakia), mulla oli pitkatkalsarit, housut, toppi, neule ja huivi, tuntui ihan sopivan lampooselta. Mutta ulos mentaes, laitoon takin paalle (jossa on fleece vuori) eika vialakaa ollu yhtaa liian lammin.

Paiva tuntui ihan uskomattomalta. Piti oikeen nipistaa ittia, etta oonko ma ihan oikiasti taalla! Niin palio nakemista ja kokemista... paljon tapahtumia yhdelle paivalle! Unta ei tarvinnu kauaa odottaa (tosin uniin hiipi Namibia unia ;)

Lauantai 27.6.09
Aamulla vasytti kovasti, mutta reippahasti noustiin pual ysi ylos (kello on kaks tuntia jaljes Suomen ajasta) syotiin aamupalaa ja lahdettiin Ellin kans shoppailemaan kauppakeskukseen, jonka nimee en muista. Ma seurasin kiltisti Ellin peras, oli niin palio kaikenlaasta katteltavaa ja ihimeteltavaa.

Kaytiin ruakakaupas ostamas ruakaa viikonlopuksi, oli siina vahan ihimeteltavaa ku piti miattia ja kattella kuinka kaikki oikeen toimii. Ostettiin myas vaha samantapaaset donitsit ku mita Arnoldsista saa, taalla tosin yks maksoi euroissa 30 senttia...

Ostosreissulta mukaan tarttui hiano rannekello, muuten pitaa suarittaa hibtavertaalua, etta mista kannattaa mitaki ostaa. Mutta esim. nahkainen vetoketjullinen Raamattu maksoi n. 14e. ettei taalla kuitenkaa hirvian kallista oo.

Elamys sinansa oli ottaa taksi ja ajaa silla takaasi kotia. Ihan hyvin selevittihin. Pankilta kotiin kavely tuotti vaha vaikeuksia, ku suunnat oli sekaasi, mutta hyvin me loyrettihin perille!

Mun Suomen puhelinliittyma ei toimi taalla (ei oo kenttaa yhtaan), joten jos joku haluaa laittaa viastia, niin tas on mun takalainen numero +264814347303. Eli, jos oot laittanu mulle viastia to-illan jalkeen, en oo saanu niita.

On aivan ihimeellista, kuinka kaikki asiat on sujunu. Tuntuu silta, ku taalla olis lahempana Jumalaa. Tieda sitten mista se johtuu. Kiitos kun olet rukoillut!

Marika kuittaa.