Viimehetkein tunteita tähän päivään...

Pitkä aika onki kulunu ku viimeksi kirjootin. Nyt oon ollu Suomessa reilun viikon ja koko ajan sairaana.

Mutta vielä kuulumisia Namibiasta. Perjantaina viimeisen työpäivän jälkeen mun piti vielä käydä päiväkodilla uudestaan hoitamassa muutama asia. Pita tuli hakemaan mua ja sovittiin, että hän vie mut Marue Mall:iin. Siinä sitte otettihin tyyppejä kyytihin ja vietiin niitä. Keskustassa auto sitte pysähtyi keskelle tietä, siinä sitte hetki ihmeteltiin ja niinhän siinä kävi, että autosta loppui bensa. No, eihän mulla ollu yhtää käteistä, mutta onneks oli kortti mukana. Ei muutaku ettimään automaattia ja sen jäläkehen metsästämähän taksia, että pääsisin määränpäähän eli ravintolaan, jossa oli mun läksiäiset. No, pääsin lopuksi sinne, mutta pikkuusen myähäs :D Torstai-iltaisen keskustelen jäläkehen päätin, että lähetän tavaraa (lähinnä kankaita) maapostilla Suomeen, niimpä lähärin päivällisen jäläkehen shoppailemahan... Ostin mm. sängynpeiton kotiin :)

Lauantai-aamuna heräsin suhteellisen ajois ja suunta kohti keskustan kangaskauppoja :D sieltä löytyiki vaikka mitä kivaa ja kaikenlisäksi edullista! Ompelijan unelmapaikka, metri maksoi n.1,30e. Pakkohan sitä oli siis ostaa. Lisäksi löysin kivat lakanat. Elli liittyi jossain vaiheessa shoppilujoukkoihin. Lähdettiin "aamupalalle" graft centeriin. Siellä oliki tarjolla vaikka mitä. Istuttiin ulkona syömässä, jossain vaiheessa pihaan tuli joku lauluporukka ja veti ihan uskomattomalla svengillä!

Onneksi en ollu käyny ennemmin tässä paikassa, sillä siellä oli ihan tajuttoman palio myytävänä kaikkea tosi hienoa Afrikka kamaa! Pitihän sitä hommata vielä viimeiset tuliaisiet ;) Seuraavaksi otettiin suunnaksi Marue Mall, sieltä haettiin kuivalihaa ja fudgea tuliaisiksi. Oli siinä aikamoiset kantamukset, mutta kotiin päästiin! Illalla päätettiin vielä lähteä hakemaan ruokaa, syystä että kana oli unohtunu pakkaasehen ja oli niin kamala näläkä ettei jaksanu odottaa. Nooh, autolla kruisailemahan. Pimiääki oli, eikä tarkkaa muistikuvaa tästä ruokapaikasta, mutta niin vaan sinnekki löyrettihin. Jonottettihin vaikka kuinka kauan, kun vihdoin tuli meidän vuoro, tilattiin, mutta yhtäkkiä myyjä lähti jonnekki... nooh, kun hän siltä palas yritettiin selittää mitä haluttais, mutta oli vaikiaa... sitte yritin vielä uudestaan sitä mitä aluksi oltiin kysytty ja tälläkertaa se onnistui heti. Ei meinannu pokka pitää ku oli jo niin näläkä ja väsy. Ruoka saatihin mukahan ja ku päästihin syämähän niin todettihin, että oli se sen arvoosta!

Illalla oliki hauskaa ku pakkasin kamoja. Tulin siihen tuloksehen, että pakkaan kaikki laukkuihin, enkä jätä mitää lähettettäväksi. Niimpä tapahtui pakkaus nro. 2. Se vaatiki pikkuusen enemmän hommia. Sulloin sängynpeiton toiselle puolelle matkalaukkua, kaiken painavan laitoon rinkkaan ja käsilaukkuihin (mm. 5 kirjaa, 5 cd-levyä, kankaita...) Loppumatkalaukku täyttyiki vaatteista ja erilaisista tuliaisista. Lopuksi piti viälä tunkia takin taskutki täytehen kamaa, että sain kaiken tarvittavan mukahan! Mutta niin vain meni!

Lähtöpäivänä eli sunnuntaina piti viälä aamulla ottaa aurinkoa! Niinhän siinä sitte kävi, että selekä paloi... en koko reissun aikana ollukkaa palanu kertaakaa :) Päivällä oli tarjolla herkkulounas: perunoita, pihviä, perinneruokaa (jonka nimeä en muista) ja punaviinikastiketta. Oli muuten hyvää! Ruoan jäläkehen käytihin viälä Ellin kans päiväkodilla, ihmeiden aika ei oo ohi, osaattihin eka kerrasta perille ja viälä takaasi kotia! Sitte oliki aika lähtiä kohti lentokenttää.

Pikkuusen jännitti kuinka meikälääsen käy... Matkalaukku painoi 20,7kg, rinkka 11kg, käsilaukku 3,5kg ja takki 1,5kg... oli "muutama" ylikilo, mutta selevisin lisämaksuista huippeaan hintaan 0e! Matkalaukusta ei tullu mitää sanomista, eikä käsimatkakamppeita punnittu missää vaihees :) Yks virkailija kyseli multa, että koska mä aion tulla takaasi Namibiaan, mä yritin siinä sitte selittää, että en mä aio tulla ku mä meen ny Suomeen, jossa mä asun, ennenku tajusin sen ilimeestä, että se tarkootti, että koska tuun taas poikkeen...

Koneeseen päästiin ajallaan. Kenttähän siis oli "iso". 3 eri porttia, jotka lähti tasan samasta aulasta, jokaisen portin yläpuolella oli teksi minne kone menee ja siitä portilta sitte käveltihin suaraan koneesehen. Sattui käydä hyvä mäihä, pääsin istumahan ikkunan viärehen (jostei kylläkää palioa apua ollu ku oli niin pimiää ettei mitää nähäny). Mun vieressä istuva rouva näytti mulle valokuvia. joita hän oli ottanu pokkarilla Etoshasta. Oli muuten aivan sairaan hianoja kuvia, silloon alakoo harmittaa tekemätöön reissu. Lento sinänsä sujui ihan hyvin, mä en vaan saanu nukuttua yhtää, ehkä jonku 15min horrostorkut. Yö tuntui kyllä äärettömän pitkältä! Mulla alakoo nenä vuotaa ja tuli muutenki huano olo. Ei kuitenkaa niin huano mitä edes istuvalla....

Saksaan saavuttiin paikallista aikaa vähän ennen aamu kuutta. Tein itte chek in:n ja lähdin mäkkärihin aamupalalle (toinen vaihtoehto muistutti erehdyttävästi baaria). Mä olin ihan poikki! Kauhia väsy (olin heränny su paikallista aikaa 8.30 enkä nukkunu sen jäläkehen), nenä aivan tukos, henki ei oikeen kulukenu eikä asiaa yhtää helepottanu matkatavarat :D Selevisin taas turvatarkastuksesta puhtain paperin ja pääsin jatkamahan matkaa. Kiertelin myymälässä ja pohdin hajuveden ostoa. En kuitenkaa päätyny mihinkää ku alako käydä olokapäihin jo niin kipiää! Ei muutaku taas ettimähän istumapaikkaa. Vajaa tuntia ennen lähtöä, hillittömien ittensä keskustelujen jäläkehen, päätin lähtiä viälä käymähän tutkailemas niitä hajuvesiä. Pitkän harkinnan tuloksena mukaan tarttui yksi paketti.

Koneesen mentäessä mulla oliki vastassa ongelmia... mun piti palata sieltä selvittämään asioita. Lippu oli kunnossa, mutta mun varaus ei ollu jostain syystä aamulla tallentunu, joten mulle ei ollu paikkaa... Kone oli buukattu täyteen, meinas jo itku päästä ku jokapaikka oli niin kipeenä ja henkikää ei kulukenu ja jos viälä joutuusin orotella seuraavaa konetta! Onneksi paikka löytyi ja pääsin jatkamaan matkaa kotia kohti.

Viimeisellä lentopätkälläkään en saanu nukuttua... Suomeen laskeuduttiin n. klo 14.20 paikallista aikaa, nooh enhän mä ollu ollu pystys ku 16h. Mulla oli maailman ihanin vastaanotto! Kotimatkalla piti viälä poiketa Ikeas hakemas kehyksiä uusille kuville. Kotona odotti sauna ja tuareet mansikat! Olipas makoosia! Illalla hain vielä Mimosan kotiin! Se oli ihan onnessaan (ja niin kyllä minäki!) Kisut ei odottanu kotona (vaikka näin pitiki olla), niitei ollu näkyny mailla halamehilla ku olis ollu lähdön aika kotiapäin.

Keskiviikkona olis pitäny olla mun ensimmäinen työpäivä, mutta olin jo maanantai-iltana niin huonossa kunnossa, että sairaslomaa tarvi hakea. Tänään maanantaina viikko Suomeen paluun jälkeen oon edelleen sairaslomalla. Nuha on ollu ihan uskomaton! Aluksi ei pystyny puhua ku lauseen kerralla ku piti jo taas niistää. Henki ei enää yksinkertaasesti kulukenu, että olis voinu puhua enempää. Myöski lämpöä on ollu ja ääni on ollu lähes poissa. Edelleen olo ei oo kovin terve. Jos kävelee esim. muutama sata metriä, niin olo on jo ihan kuollu, mäen noususta puhumattakaa!

Kirjoittelen kuitenkin vielä myöhemmin jonkinlaisen yhtenvedon reissusta ja jos oikeen onnistaa niin laitan vähän enemmän kuvia, ku ny niitä on heleppo ladata!

Kiitos teille kaikille mukanaolosta!

Marika

Viimeista viikkoa.

7.8.

Ajatella, etta nyt on jo elokuu! Nopiasti se kesa on menny menojaan, toivottavasti makin kerkian nauttia Suomessa auringonpaisteesta! Onki kulunu pitka aika siita ku oon viimeksi kirjoottanu. Jotenki on vaan ollu mukamas niin kuurus, ettei oo keriinny istua alas ja kirjoottaa. Sitte ku olis ollu aikaa on ollu niin vasy, etta on pitany menna pehkuuhin!

Viime lauantaina lahdin yksin ajelemahan kohti rautakauppaa. Matkalla tajusin, ettenhan ma muista, mika on seina englanniksi... Nooh, loysin kuitenki rautakauppaan ja kiertoteitse sain ilimaastua, etta ma tarvitten seinamaalia. No sitahan tuli, punaasta variltansa. Sitte vaan kaikki muutki pikkunippelit mukahan ja kassalle. Kotimatkalla pysahryyn viala Gameen ja ostin maton ja peilin.

Illansuus alootinki sitte urakan, maalasin yhden seinan punaaseksi ja "eteisen" seinalle kirjootin Raamatunlauseen (siina oliki hommaa!!!!) Lopputulos oli kuitenki hyva! Oli kylla hivenen mialenkiintoosta nukkua sangys keskella huanetta pianiis maalinkaryys...

Sunnuntaina oliki sitte ompelutoiden vuaro. Ompelin ikkunahan verhot ja kuivaruakakaappihin sellaaset nooh, jonki sortin verhot. Lisaksi tein viala yhyren taulun. Siinahan se paiva meniki rattoosasti.

Maanantaina oli eka tyapaiva sairaana olon jalakehen ja samalla alakoo viimeenen viikko. Aika on kylla menny aivan ihimeellisen nopiaa! On keriinny tapahtua vaikka mita, mutta silti jaa palio kokematta (eniten harmittaa Etoshan reissu, ei voitu lahtia ku olin sen verran huanos kunnos). Pitaa varmahan tulla toisenki kerran, etta nakoo elaamia.

Toissa oli ihan kamala paiva, lapset ei totellu mua ollenkaa! Olin tunnin ajan yksin lasten kans, onneks niitei ollu ku 42 siina luakas. Se tunti oli yhta tuskaa. 10.30 piti olla ruoka, mutta se oliki valamista vasta 11.15. Oli siina sitte riamastuttavaa olla lasten kans luakas, ku kaikilla oli nalaka ja kuuma ja mita lia.

Kysyin tistaina yhdelta opettajalta, etta tiataako se ketaa, joka haluais tehera mulle sellaaset toisenlaaset letit torstai-iltana. Tyyppi lupas selevittaa asiaa.

Illalla irrootin letit, jotka oli loystyny sen verran, ettei niita enaa voinu pitaa. Se oliki pikkuusen helepommin sanottu ku tehty. Ei muutaku sakset ja sukkapuikko apuhun! Kylla ne irtos, mutta meni siihen yli tunti...

Keskiviikkona opettaja tuli kertomahan mulle, etta yks tytto tulee tanaan tanne ja me voidaan lahtia sen kans yhtamatkaa lettien tekohon. Nooh, suunnitelmat meni pikkuusen uusiksi, koska meille oli tulossa illalla ystavia kylahan. Pitan tullessa hakemahan (mun vakiokuski) meita oliki 2 kotia lahtijaa.
Alootettihin lettien teko (ja tallakertaa sellaaset, jotka alunperinki halusin) ehka 12.15 ja lopetettihin se 19.30. Oli siina pikkuusen istumista! Tallakertaa ei sattunu yhtaa, mutta istumalihaksilla oli kylla kestamista! Kaikesta hualimatta, lopputulos oli ihana! Lettienteon paatteeksi syatihin, jonka jalakehen tilattihin taxi.

Taxin saavuttua, meita alakoo pikkuusen epaalyttaa ku se ei ollu "niin hiano" mita silta firmalta on tilattaessa tullu. Siina sitte seleviteltihin asiaa ja saatiin seleville, etta soon ihan oikia taxi. Letittajaa (jonka toinen nimi oli muuten Toini) silti epaalytti ja ehka hiaman pelottiki. Sovittihin siina sitte, etta iliman erillista hintaa se tyyppi kuskaa mut ja Ellin takaasi kotia, jos laharetahan saattamahan. Ei muutaku menoksi (tallakertaa Elli oli iliman kenkia :D) Selevittihin hyvin perille ja jatettihin Toini kotiinsa (oli muuten aivan erityisen syrammellinen nuari nainen).

Kuski osoottautui erittain huumorintajuiseksi. Jostain syysta moni kysyy meilta, kuten tamaki kuski, etta ollahanko me norjalaisia. No siina sitte selitettihin, etta ollahan kylla ihan suamalaasia. Kuski alakas vaantaa vitsia, etta kylla meidan ny tarvittoo kysya meidan vanhemmilta, etta ollahanko varmasti suamalaasia ku niin moni luuloo norjalaaseksi :) Paluumatka sujui muuten hyvin, paitsi etta auto jatti tianposkehen. Silla sitte oltihin pilikkopimias jossain, mista meilla ei ollu hajuakaa. Elli ehdotti jo, etta laharetahanko tyantamahan, mutta kuski oli eri mialta. Onneksi auto kuitenki lahti liikenteesehen ja hetkenpaasta jutusta heitettihin jo herjaa...

Torstaina oliki historiallinen paiva (ainaki mun mialesta...) Meidan on koko viikon pitany aloottaa uusien kiikkujen rakentaminen. Simon oli sopinu jonku miehen kanssa, etta tama hoitaa sen urakan. Joka paiva Simon soitti talle miehelle, joka lupas joka paiva tulla pian... vihdoin tanaan oli se paiva, jolloin han saapui (ja oli paikalla jo ennen 8.30)! Niimpa suunnaksi otettihin rautakauppa. Haalittihin kokohon tarvittavat tavarat, kun saavuttihin takaasi kaikkien kantamusten kans (26m koytta, maalia, sementtia...) paikylle, siella oli jo kaivettu kiikun tukipuille kolot! Enaa piti metsastaa kunnon tukipuut, niimpa tyyppi lahti niita hakemahan. Kun oli mun kotiinlahdon aika, tyyppi ei ollu palannu, mutta mulle luvattihin, jotta kiikut on valamihit huamenna klo 12.

Toiden jalakehen kavin ostamas kahdelle lapselle kengat ja yhdelle housut. Yhden tyypin kengat oli kulunu puhki kolomesta kohorasta, yhdella oli ihan liian pianet kengat ja yhden housun polovet oli ihanpuhki. Ajattelin, etta vaikka joutuusin syara kuukauden viimeesen viikon kaurapuuroa, ostan kyseisille lapsille uudet taminehet. Se mika taala on niin vaikiaa, on se, etta ku mun nakokulumasta kellaan naista paivakodin lapsista asiat ei oo kauhian hyvin, niin miten valita ne, jotka tarvii eniten...

Illalla kavin eraan ystavaperheen luana kylas. Oli kylla tosi hauska ilta! Loppuilta meniki miettiessa, mitka vaatteet jatan tanne (tosin se ei ollu kovin vaikiaa, niina iltoina ku uni ei oo meinannu tulla oon "laskenu lampahia" eli erotellu vaatteita saastettavihin ja lahajootettavihin.), niita tuli lopuksi ihan kiva pino eli yhtaku palio tilaa tuliaisille :D

Tanaan oli viimeinen tyapaiva. Vein lapsille karkkeja ja he oli ihan otettuja. Tama paiva oli taas varsinaanen itsetunnon kokotuspaiva... joka lapsen suusta kuului, miten kaunis oon ym. Mitenkahan parjaan Suames iliman tallaasia kehuja ;)

Kumma, kiikut ei ollu valamihin klo 12, mutta oli ne pystys ja sai justihin varia pintahan. Jos ma suinki vaan kerkian, niin kayn viala viikonloppuna kattomas, etta milta ne nayttaa valamihina!
Paivakodilla oleminen on ollu kylla tosi kivaa, kunhan on paassy juanehen kiinni. Kielikaa ei oo tuntunu enaa lasten kans vaikialta!

Oon todella kiitollinen tasta ajasta, minka moon saanu viattaa taala. Musta tuntuu, etta mullon kolome kotimaata: Suomi, Namibia ja Taivas. Kylla tanne ikiva tuloo!

Marika

Voihan se viikko nainkin kulua...

Pe 31.7.

Mullei oo kylla palio mitaa kerrottavaa, mutta ajattelin silti piristaa teita edes muutamalla rivilla :)

Koko viikko on siis menny sangyssa maaten... Torstaina soin jo ekan kerran talla viikolla kunnon ruokaa. Silti, edelleenkaan ei tee juuri mitaa miali, maha onneksi ilimoottaa kun se tahtoo jotaki ja sitte ma tapaan ruakkia sita banaanilla, joka menoo parhaiten alas. Pullovesikaan ei tee kauhiasti kauppaansa, mutta todellaki paremmin ku kraanavesi, joka maistuu uimahallilta. Kuume ei oo kuitenkaa enaa noussu, mika on hyva, mutta muuten olotila ei oo kauhian kaksinen.

Tanaan iltapaivalla paatin, etta nyt saa riittaa tama sangys makaaminen! Niinpa reippaana flikkana laharin taksilla kruisaalemahan (en muista oonko jossain jo kertonu, mutta taksi siis maaksaa 0,75e/suunta) kohti Marue Mallin kauppakeskusta. Kiertelin etsimassa kaikennakoosta sisustusjuttua seka etsimassa keittiotarvikkeita.

Oon saanu luvan sisustaa taman mun huoneen :) Loytyi aivan upia paivapeitto! Jos ei veis niin isoa tilaa, niin ostaasin kotiakki. Yhdesta kaupasta ostin hopeisen kaulakorun, sain melkein 50 nadia alennusta ku niillei ollu vaihtorahaa, aika hyva kauppa :)

Kotimatkalla mulla oli 6 muovikassillista kamaa, oli siina kiva sulloutua taksiin, muttaviala kivempi kavella niiden kans kotia. Kotia paastya tajusin, kuinka pahasti olin arvioinu omat voimani vaarin. Olin ihan poikki! Sama oklo olo palas voimakkaampana, nooh sarkylaaketta vaan ja rauhoottumista.

Loppuillan oonki ottanu iisisti, mita ny tein yhden taulun. Mutta se oli ihan pakko tehera ku sormia syytteli eileenki jo niin kovaa :D

Katsotaan millainen paiva huomisesta tuloo. Kiitos kaikille mua muistaneille!

Marika

Malariaa?

Ke 29.7.

Taman viikon maanantai lahti hieman "sumuisesti" kayntiin. Oli jotenki vaha janna olo, viela taksi odotellessani hoin ittelleni, etta "se johtuu vaan siita, etta oot ollu viikonlopun reissus" ja etta, "kylla se ohi menoo, ku vaan paaset paikylle asti". Ja niin taksi saapui ja mina lahdin.

Pojat oli mua heti vastassa ja roikkuivat vuoronperaan mus kiinni. Silloin paatin, etta tanaan on poikien paiva. Niimpa sanoin tytoille hyvat huomenet ja kerroin, etta tanaan on poikien paiva. Pojat oli ihan onnessaan! Vasta silloon tajusin, etta kuinka palio ma oon huamioonu vaan tyttoja. No, onneks tajusin sentaan nyt jo, voin panostaa tasta lahtien enemman heihin. On vain vaikiaa olla riittava, ku tarvitsijoita on niin palio.

Olin ehka puali tuntia paikylla ku tajusin, etta taidan olla kipee. Soitin taksin hakemahan (oon ottanu sellaasen tavan, etta puhun kaikki asiat ensi ja sitte odotan jos niilla on kysyttavaa, nain ollen on helepompi ymmartaa heidan puhettaan :D ), taksiahan sain tiatysti vaha odotella ja kun se vihdoin tuli, musta tuntui etten koskaan selevia kotia asti, ku otettiin joka ainoa tyyppi mukahan ja kierrettihin joka ainoa pikkukatu.

Kotiin paastyani, riensin ensimmaisena vessaa... oksentamaan. Paivan aikana seuraksi liittyi myos ripuli. Ei ollu kovin haavi olo, mutta jos olisin tianny tulevasta, niin olisin "nauttinu" "vain" niista vaivoista. Maanantai tiistain vastaisena yona oli oli pahin, mita mulla on koskaa ollu (tai sitte aika vaan katevasti kultaa muistot...) Mulla on tosi harvoin kuumetta (viimeks ollu melkein 5 vuotta sitte), yolla se nousi 38 asteeseen, makasin sangyssa kahden viltin alla, yovaatteis, villasukis, neulees ja tulikuuma patteri vieres, mutta vilunvaristykset oli ihan kamalat. Lisana tahan oli viela aivan kammottavat kolotukset polvissa, kyynarpaissa, selkanikamissa... Selvisin kuitenkin yosta, ihmeellisessa unen ja valveen rajamailla.

Tiistai paivan mittaan kuume nousi ja laski, illalla paatettiin lahtia laakarihin tarkastamahan, ettei se vaan olis malariaa. Onneksi Janne tuli mukaan, silla en olis ikina selevinny niista papereiden taytosta englanniksi saatika, ettaolisin osannu kertoa oireet englanniksi.
Palvelu oli kylla erittain hyvaa ja nopeaa. Ei menny kauaa ku mut kutsuttiin "huoneeseen", eli sangylle, jota ymparoi vaaleankeltaiset verhot. Sairaanhoitaja mittas pulssin ja verenpaineen, taytti lomaketta ja kohta laakari jo porhalsi paikalle. Hoitaja kertoi laakarille sen kaiken, mita oli meilta kyselly. Laakari kuunteli sydanta, paineli paikkoja ja kyseli joitain kysymyksia. Han epaili tavallista flunssaa, mutta varmuuden vuoksi otatti verikokeen, koska me ollahan kuitenki matkustettu malaria-alueella.

Hoitaja tuli hetkenpaasta ja kertoi ottavansa verikokeen (Jihuu mita lystia, varsinki ku meinaan joka kerta pyortya verta otettaessa vaikka kuinka kattelisin muualle). Onneksi han oli hyva, ja sai ensimmaisella pistolla tarvitsemansa veren (tahan ei pysty kaikki suomalaisetkaa hoitajat, mitenkaan heita vahattelematta). Siella sitte odottelin lupaa poistua. Jossain vaiheessa vastaanotolta alkoi kuulua tosi kovaa tappelua. No, mina ja mun hyva mialikuvitus (varsinkaa ku en nahany sinne), ajattelin jo, ettakohta mun pitaa suojautua, kaataa sanky lattialle poikittain ja suojautua sen taakse laukauksilta (ja tahan paatelmaanhan ei yhtaa auttanu justihin lukemani kirja). :D Nooh, tilanteesta selevittihin kutsumalla vartijat paikalle, eika aseista todellakaa ollu tietoakaa ;) (vilkas mielikuvitus ei oo aina ihan hyodyksi). Paastiin lahtemaan kotiin, meidan piti kurvata apteekin kautta hakemahan laaketta, mutta se oliki menny jo kiinni.

Tanaan keskiviikkona varmistui, etta mulla ei oo malariaa!!! Yeah, oon siita todella kiitollinen. Olokin on jo vahan helepottanu, kuumetta ei oo enaa ja laakkeet auttaa hyvin kipuihin.

Mietin vain sita, miten hyvin monilla on asiat. Laakariin paasy on suhteellisen helppoa ja suht halpaa. Maailmassa on varmahan lukematon maara niita ihimisia, joilla ei oo tahan maharollisuutta. Kuinka moni nakee oman lapsensa karsivan kivuista ja jopa kuolevan niihin tai musta viala pahempaa, kuinka moni lapsi nakee vanhemmalleen kayvan niin?

Marika

Ja sitte niita kuvia.

Elama antaa, elama ottaa - joskus meriki...

Pe 24.7.

Toiden jalkehen ajoin taksilla suoraa kaupungille, silla mun piti menna pankkiin maksamahan meidan bussiliput Swakopmundiin. Eika tiatenkaa yhtaa viime tipas... n. 2h ennen lahtoa. Tama tosin monien yhteensattumien takia.

Sain maksetuksi ja viimeinkin siis varauksen varmistetuksia. Sitten kavin hakemas mun puvun (sita tarvi vahan kaventaa ym.) ja eiku taksia metsastamaan. Paasin kotiin n. yhden aikaan, onneksi pakattihin eileen, muuten olis tullu vaha kiire.

Juhlittiin Ellin synttareita pizzalla ja taytekaakulla! Sitte oliki aika lahtia. Bussi tuli hekemahan meita kotiovelta! Kuski oli aivan Pete Parkkosen nakoonen :) Niinpa matka Swakopiin alkoi! Bussi oli mallia mini, penkit oli senmukaaset, mutta ilimastoonti toimi!

Perille paastihin aivan kotiovella saakka ja se oli hyva, silla oli jo pimiaa. Majoituttiin Suomalaiskoululle, viriteltihin petivaattehet ja laharettihin lahella olevahan ravintolahan syamahan.

La 25.7.

Aamulla herattihin varahin, jotta keriitahan tekemahan kaikkea. Suunnitelmana oli lahtea kaymahan rannalla, mutta ikkunasta ulos kattottua tultihin siihen tulokseen, etta ehka myahemmin... Niimpa kuteet niskahan ja shoppailemahan. Aioittiin kavella kaupungille (matkaa n. 20min), mutta ulkona oli ihan kamala hiakkamyrsky! Joka paikas oli ihan tautisesti hiakkaa, eteenpain ei voinu kattoa jos ei pitany katta silmien suojana. Tilattiin siis taksi ja mentiin ekaksi aamupalalle. Sillavalin tuuli onneksi vaha laantui ja me lahdettiin kauppakierrokselle. Taas loytyi vaikka mita kivaa, mun onneksi niista suurinosa jai kuitenki kauppoihin :D

Puolenpaivan aikoohin kavaistiin kotona ja lahdettiin rannalle. Keveltiin majakalle, siita sitte rannalle. Elli istuskeli meidan kamojen kans kivilla ja ma kaveleskelin rannas, jossain vaihees menin Ellin viereen istumahan. Siihen lahelle tuli myos paikallisia, jonku ajan paasta alettihin kattomahan, etta mita ne ny oikeen meinaa ku ne kiljahteli. No, hetkihan siina meni ennenku tajuttihin. Rantaan tuli iso aalto, no tottapa mun kengat oli siina hiekalla. Aalto otti kengat mukaan, sain pelastettua toisen, mutta niinhan siina kavi, etta oon tainnu hamalaastya liikaa, meinaan toinen kenka meni menojaan. Elama antaa, elama ottaa - joskus meriki... Tappiosta huolimatta kerasin rohkeuteni rippeet ja kavin kastautumas Atlantis! Oli se vaan hianoa, mutta kylyma (14 astetta)!

Kotiin lahdettiin siis paljain varpain... Perille paastya jalaat oli ihan sairaan kipiat kaikesta siita hiekalla ja riekkoutuneiden simpukoiden paalla kavellyn takia. Ei kaikki huvi kuitenkaa siihen loppunu, mullei meinaan ollu muita kenkia mukana... Nooh, soitettiin vaihteeksi samalle taksikuskille, joka meita tanaan kuskaili. Se tuli hakemahan meita, niin alkoin armoton kenkien metsastys. Asiaa ei tietenkaa yhtaa helepommaksi teheny se, etta kaikki pikkukaupat oli kiinni. Ensimmaises kaupas ei ollu, mutta onneksi toisesta jo loytyi! Ei mitkaa maailman mukavimmat, mutta olipahan kengat! Mita tasta siis opimme, pida aina kahdet kengat mukana. Tai helepompaa, rannalla ollessa nosta kengat kivelle.

Su 26.7.

Aamulla kaytihin viala rannalla, ma kerailin simpukoita ja Elli otti aurinkoa. Jos aamujen hiekkamyrskyja ei lasketa, niin saa kylla suosi meita. Lamminta oli varmaan 30 astetta, rannala ei silti ollu kuuma, ku kavi pieni tuulenvire. Vaikka Swakopin reissu oli lyhyt, se kannatti eherottamasti tehera! Oli kylla aivan upiaa!

Kotiinpain laharettihin Intrecapen bussilla. Matk sujui hyvin, ellei mukaan lasketa sita, ettei ilmastointia ollu... Ulkona ku oli se 30 astetta...

Marika

Kauneuden etehen on karsittava...

Ke 22.7.

Tanaan oli jotenki tosi kiva paiva tois! Jotenki oli tosi luantevaa puhua englantia, se tuli ku ihan ittestaan! Yaeh!

Mulla oli taas oma ryhma, mutta ennenku me lahdettiin omalle tunnille, sain koko luokan (yli 40 lasta) hilijaaseksi!!!!! Vahanko oli voittaja fiilis :D

Tanaan luettiin taas Tatua ja Patua (osaan sen varmahan pian jo ulukoa) seka kirjootettihin numeroita. Mulle oli tosi yllatys se, miten huonosti lapset osas tehda numeroita! Toki joukossa oli jokunen todella taitava, joille numeroiden teko ei ollu millaan tapaa ongelmallista. Joukossa oli kuitenki suurimmaksi osaksi niita, joilla oli enemman tai vahenmman ongelmia. Opastin niita kadesta pitaen, joilla oli kaikkein eniten vaikeuksia. Lasten pitaisi kuitenki seuraavaksi menna kouluun...

Iltapaivalla tulin siihen tulokseen, etta mulla on eraita projekteja Suomessaki luvassa! Niista sitte enemman ku niiden aika on. Kaytiin varaamassa Swakopmundista viikonlopuksi mulle ja Ellille nukkumapaikka Suomalaiskoululta.

Lahdettiin Ellin ja Pauliinan kans kaupungille. Ma loysin ittelleni uuden hianon puvun! Eika ollu hinnalla pilattu! Kylla ny kelepaa juhlia ystavan haita! Kaytiin myos kangaskaupas, josta mukaan tarttui vaikka kuinka palio kaikennakoosta ihanaa! (pian sita pienkonetta tarvitahan...)

Paiva oli erittain tapahtumarikas! Illalla kylla uni maittoi.

To 23.7.

Taan oli ihan uskomaton laulutuokio paikylla! Lapset lauloi tosi voimakkaasti ja erittain kauniisti! Oli aivan mieleton svengi paallansa!

Mun ryhman kanssa luettiin taas kirjaa.Tanaan ei tehty numeroita, koska eilen numeroita tehtiin myos luokassa! Tanaan siis harjoiteltiin oman nimen kirjoittamista, suurimmalta osalta se sujui kohtalaisesti.

Viime paivina on ollu tosi mukava kuulla, mitenka opettajat on myos kehuneet lapsia!

Aina kun ma kehun jotain lasta, niin se menee onnesta ihan sikkuralle ja palaa tekemahan tosi ahkerasti hommiaan. Lasten toistensa lyominen ei oo juurikaa vahentyny, mutta on ollu hieno huomata, miten he tajuaa etta se on vaarin ja etta silloin pitaa pyytaa anteeksi!

Kun ma paasin kotiin, mulla oli tiedossa hauskaa, nimittain pikkulettien tekoa! Nyt todellaki ymmarran sanonnan, etta kauneden eteen pitaa karsia! Oli se meinaan sellaasta tuskaa! Sattui aivan sairaasti, ekan letin jalkeen ajattelin jo, etten ma otakkaa, mutta sisulla vain. Lettien teko kesti n. 3,5h ja se oli kylla karsimysta. Aivan tuli mialehen, ku naapurin tati yritti selevittaa mun tukkaa silloonku oli piani.

Marika