Moon ollu taala vasta vajaa nelja paivaa, mutta tuntuu etta olisin ollu kauemmin! On tapahtunu niin palio kaikennakoosta...
Sunnuntai 28.6.
Amulla lahdin Pauliinan ja Jannen kans paikalliselle koululle, jonka salissa (salin tuoleissa luki girls hall) oli konfirmaatiomessu. Meille oli varattu paikat heti toisesta rivista. Jumalanpalveluksen aluksi mut esiteltiin seurakunnalle.
Konfirmoitavat nuoret oli pukeutuneet tosi kauniiksi. Jossain vaiheessa Jumista (joka oli englanniksi) nuoret kokoontuivat alttarille puolikaareen ja heille pidettiin pieni kuulustelu. Monta katta nousi ylos.
Kirkossa ei varsinaisesti ollu mitaan liturgisia vareja, vaikka taalla kuitenkin on sama kaytanto ku Suomessa. Papilla oli alba ja stola. Alttarilla oli 1 kynttila. Alttarilla ei ollu kaiteita, vaan kun ehtoolliselle mentiin, polvistuttiin lattialle.
Ensimmaisena jaettiin ehtoollinen konfirmoitaville ja heidan perheilleen. Sen jalkeen tulivat kaikki aikuiset, jotka olivat kuluneen viikon aikana ilmoittautuneet ehtoolliselle. Ehtoollisleipa oli samanlaista ku Suomessa, mutta siina oli tyhja, tasasakarainen risti. Viini maistui enemmanki mehulle. Kun aikuiset oli kayny ehtoollisella ja kun papit olivat jakaneet toisillensa, oli lasten vuoro tulla alttarille. Ja niita piisas... Lapset tulivat samoin puoleen kaareen alttarille ja heidat siunattiin kaksi kerralla.
Jumiksen jalkeen moni tuli kattelemaan, yksi jopa halus samaan kuvaan ;) Jumiksessa ymmarsin, miten tarkeaa on saada kuulla Jeesuksesta omalla aidinkielella. Vaikka maki ymmarsin aika palio enkuks, se ei silti koskettanu samalla tavalla ku Suomeks, josta luulen ymmartavani. Voin vain kuvitella milta niista ihmisista tuntuu olla Jumiksessa, jotka ei ymmarra siita juuri mitaan. Onneksi Jumala on armollinen ja tekee suuria tekoja.
Maanantai 29.6.
Aamulla kahdeksan aikaan lahdettiin Katuturaan kohti Emmanuelin paivakotia, joka on kirkon paivakoti, perustettu v.2003. Mut esiteltiin ensin paivakodin johtajalle, Simonille. Sovittiin kaytannon asioista, jonka jalkeen lahdettiin kiertamaan paivakotia. Lapsia oli todella paljon! Yksi opettajista oli sairas, joten yhdessa ryhmassa oli 57 lasta! Leikkipaikka oli aika huonossa kunnossa, esi. toinen kiikuista oli kayttokelvoton. Piha kaipaisi kipeasti kunnostusta, kumpa joku auttaisi tassa asiassa!
Paivakotivierailun jalkeen kaytiin Suomen suurlahetystossa ilmoittautumassa. Taytettiin siella joku kriisikaavake. Tapasin siella yhden suomalaisen, joka paljastui melkein sukulaiseksi :)
Illansuussa lahdettiin Ellin kanssa kaymaan lahikaupassa kavellen. Loydettiin sinne heti, tehtiin ostokset ja lahdettiin kotia kohti. Se osoittautuiki pikkuusen vaikiammaksi hommaksi... kaveltiin edestakaasi, muistettiin kylla minne suuntaan piti kaantya, mutta joka paikka naytti ihan samanlaaselta. Nooh, pualen tunnin haparoonnin jalakehen, alakoo kotiovi jo haamottaa :P
Kiitos kun ootta jaksanu kirjootella viasteja tanne blogiin. Niita on tosi ihana lukia! Kiitos myos tekstareista! Tuntuu hianolta saada viasteja Suamesta, taalla on kuitenki jotenki ns. eristyksissa. En silti valita, oon nauttinu ihan joka hetkesta!!!
Marika
29.6.2009
27.6.2009
Terveisia Namibiasta!
Saavuin perjantai-aamuna Windhoekiin. Matka meni hyvin eika ongelmiakaan juuri ollut. Ihan ensimmaanen ajatus Namibiasta, joka tuli lentokoneen ikkunasta tirkistellessa: Ihan ku tulis kotia! Samaa maisemaa silman kantamattomihin, tosin hiaman erillaasta ku pohojammaalla, jossa oon siis kasvanu.
Lentokentalta kaupiinkiin oli matkaa 45 km, mutta matkan teko kesti hieman... Silla Venajan presidentti oli Namibiassa valtiovierailulla. Kahteen otteeseen kaikki tiella liikkuvat autot pysaytettiintien sivuun, silla tien piti olla tyhja ku presidentti palasi koneelleen (ne oli kaks ylisuurta konetta...) Tuskin tuun koskaan olemahan niin lahella Venajan presssaa ku ny olin ;) Matkalla pongattiin simpansseja seka antilooppeja.
Lopulta paasin kuitenkin perille majapaikkaan. Vastassa oli Hatakan perhe, jonka alakertaan, flathiin, majoituin yhdessa Ellin, perheen au-pairin kanssa. Oli ihanaa kun Elli oli pedannut sangyn valmiiksi ja laittanut muutenkin flathin hyvaan kuntoon.
Aamupalapoydassa sain pikaisen selostuksen kaikesta tarkeasta. Huilasin hetken ennen kuin Elli, Janne ja mina ja lahdettiin kaupunkikierrokselle. Kaytiin ajelemassa keskustassa, Katuturassa (jossa sijaitsee myos se paivakoti jonne menen) ja kaytiin tsekkaamassa Namibian presidentin asunto, joka oli ihan mialettoman isoo.
Pian kaupunkikierroksen jalkeen lahdettiin paikalliseen ravintolaan syomaan yhdessa monien muiden suomalaisten kanssa (kokonaisvahvuus oli n.40). Tilasin sellaisen annoksen, jossa oli montaa erilaasta lihaa mm. seepraa, gudua, antilooppia, krokotiilia,kanaa... Vaikka seeprat on mun suosikkeja, tulin siihen tulokseen, ettei se ollu hyvaa lautasella... muut lihat maistui kylla hyvalle.
Tiedoksi niille, jotka ei usko, etta taalla on kylyma... istuttiin siis ravintolassa sisalla (ja siella oli takas valakia), mulla oli pitkatkalsarit, housut, toppi, neule ja huivi, tuntui ihan sopivan lampooselta. Mutta ulos mentaes, laitoon takin paalle (jossa on fleece vuori) eika vialakaa ollu yhtaa liian lammin.
Paiva tuntui ihan uskomattomalta. Piti oikeen nipistaa ittia, etta oonko ma ihan oikiasti taalla! Niin palio nakemista ja kokemista... paljon tapahtumia yhdelle paivalle! Unta ei tarvinnu kauaa odottaa (tosin uniin hiipi Namibia unia ;)
Lauantai 27.6.09
Aamulla vasytti kovasti, mutta reippahasti noustiin pual ysi ylos (kello on kaks tuntia jaljes Suomen ajasta) syotiin aamupalaa ja lahdettiin Ellin kans shoppailemaan kauppakeskukseen, jonka nimee en muista. Ma seurasin kiltisti Ellin peras, oli niin palio kaikenlaasta katteltavaa ja ihimeteltavaa.
Kaytiin ruakakaupas ostamas ruakaa viikonlopuksi, oli siina vahan ihimeteltavaa ku piti miattia ja kattella kuinka kaikki oikeen toimii. Ostettiin myas vaha samantapaaset donitsit ku mita Arnoldsista saa, taalla tosin yks maksoi euroissa 30 senttia...
Ostosreissulta mukaan tarttui hiano rannekello, muuten pitaa suarittaa hibtavertaalua, etta mista kannattaa mitaki ostaa. Mutta esim. nahkainen vetoketjullinen Raamattu maksoi n. 14e. ettei taalla kuitenkaa hirvian kallista oo.
Elamys sinansa oli ottaa taksi ja ajaa silla takaasi kotia. Ihan hyvin selevittihin. Pankilta kotiin kavely tuotti vaha vaikeuksia, ku suunnat oli sekaasi, mutta hyvin me loyrettihin perille!
Mun Suomen puhelinliittyma ei toimi taalla (ei oo kenttaa yhtaan), joten jos joku haluaa laittaa viastia, niin tas on mun takalainen numero +264814347303. Eli, jos oot laittanu mulle viastia to-illan jalkeen, en oo saanu niita.
On aivan ihimeellista, kuinka kaikki asiat on sujunu. Tuntuu silta, ku taalla olis lahempana Jumalaa. Tieda sitten mista se johtuu. Kiitos kun olet rukoillut!
Marika kuittaa.
Lentokentalta kaupiinkiin oli matkaa 45 km, mutta matkan teko kesti hieman... Silla Venajan presidentti oli Namibiassa valtiovierailulla. Kahteen otteeseen kaikki tiella liikkuvat autot pysaytettiintien sivuun, silla tien piti olla tyhja ku presidentti palasi koneelleen (ne oli kaks ylisuurta konetta...) Tuskin tuun koskaan olemahan niin lahella Venajan presssaa ku ny olin ;) Matkalla pongattiin simpansseja seka antilooppeja.
Lopulta paasin kuitenkin perille majapaikkaan. Vastassa oli Hatakan perhe, jonka alakertaan, flathiin, majoituin yhdessa Ellin, perheen au-pairin kanssa. Oli ihanaa kun Elli oli pedannut sangyn valmiiksi ja laittanut muutenkin flathin hyvaan kuntoon.
Aamupalapoydassa sain pikaisen selostuksen kaikesta tarkeasta. Huilasin hetken ennen kuin Elli, Janne ja mina ja lahdettiin kaupunkikierrokselle. Kaytiin ajelemassa keskustassa, Katuturassa (jossa sijaitsee myos se paivakoti jonne menen) ja kaytiin tsekkaamassa Namibian presidentin asunto, joka oli ihan mialettoman isoo.
Pian kaupunkikierroksen jalkeen lahdettiin paikalliseen ravintolaan syomaan yhdessa monien muiden suomalaisten kanssa (kokonaisvahvuus oli n.40). Tilasin sellaisen annoksen, jossa oli montaa erilaasta lihaa mm. seepraa, gudua, antilooppia, krokotiilia,kanaa... Vaikka seeprat on mun suosikkeja, tulin siihen tulokseen, ettei se ollu hyvaa lautasella... muut lihat maistui kylla hyvalle.
Tiedoksi niille, jotka ei usko, etta taalla on kylyma... istuttiin siis ravintolassa sisalla (ja siella oli takas valakia), mulla oli pitkatkalsarit, housut, toppi, neule ja huivi, tuntui ihan sopivan lampooselta. Mutta ulos mentaes, laitoon takin paalle (jossa on fleece vuori) eika vialakaa ollu yhtaa liian lammin.
Paiva tuntui ihan uskomattomalta. Piti oikeen nipistaa ittia, etta oonko ma ihan oikiasti taalla! Niin palio nakemista ja kokemista... paljon tapahtumia yhdelle paivalle! Unta ei tarvinnu kauaa odottaa (tosin uniin hiipi Namibia unia ;)
Lauantai 27.6.09
Aamulla vasytti kovasti, mutta reippahasti noustiin pual ysi ylos (kello on kaks tuntia jaljes Suomen ajasta) syotiin aamupalaa ja lahdettiin Ellin kans shoppailemaan kauppakeskukseen, jonka nimee en muista. Ma seurasin kiltisti Ellin peras, oli niin palio kaikenlaasta katteltavaa ja ihimeteltavaa.
Kaytiin ruakakaupas ostamas ruakaa viikonlopuksi, oli siina vahan ihimeteltavaa ku piti miattia ja kattella kuinka kaikki oikeen toimii. Ostettiin myas vaha samantapaaset donitsit ku mita Arnoldsista saa, taalla tosin yks maksoi euroissa 30 senttia...
Ostosreissulta mukaan tarttui hiano rannekello, muuten pitaa suarittaa hibtavertaalua, etta mista kannattaa mitaki ostaa. Mutta esim. nahkainen vetoketjullinen Raamattu maksoi n. 14e. ettei taalla kuitenkaa hirvian kallista oo.
Elamys sinansa oli ottaa taksi ja ajaa silla takaasi kotia. Ihan hyvin selevittihin. Pankilta kotiin kavely tuotti vaha vaikeuksia, ku suunnat oli sekaasi, mutta hyvin me loyrettihin perille!
Mun Suomen puhelinliittyma ei toimi taalla (ei oo kenttaa yhtaan), joten jos joku haluaa laittaa viastia, niin tas on mun takalainen numero +264814347303. Eli, jos oot laittanu mulle viastia to-illan jalkeen, en oo saanu niita.
On aivan ihimeellista, kuinka kaikki asiat on sujunu. Tuntuu silta, ku taalla olis lahempana Jumalaa. Tieda sitten mista se johtuu. Kiitos kun olet rukoillut!
Marika kuittaa.
23.6.2009
Matkaan siunaaminen
21.6.09 Kangasalla Heinäkallion leirikodissa oli matkaan siunaamiseni.
Siunaamisen toimitti Jaakko Uronen, Kerttu Nygren, Sirpa Bergman ja Anna Lahtinen.
Uusheräysen nuorten kuoro Paljaat Jalat (jossa minäkin laulan) lauloi yhden minun lempi biiseistä: Pelloille niittämään.
17.6.2009
Viikko ennen H-hetkeä!
Lähtöpäivä senkuin lähestyy! Päiviä on laskettu, mutta nyt alkaa tuntumaan siltä, että aika vois mennä pikkuusen hitahammin!
On viälä aika palio hommia tekemättä...
Sunnuntaina lähtee eläimet maailmalle, kissat lähtee Laihialle äidin ja Teemun hyvään hoitoon, Melissa suuntaa Himangalle Ullan luokse ja Mimosa tekee ensimmäisen välilaskun Pyhäjoelle, Annikan, Teijon ja kummipoika-Jyrin luo, josta muutaman viikon päästä matka jatkuu kohti Kajaania Heinin luokse.
Innokkaita ruohonleikkaajiakin on löytynyt (asun siis omakotitalossa) ja vuoroja on jaettu. Postit on käännetty ja vakuutukset hoidettu. Rokotukset otettu, liput hankittu ja passi sekä hammasharja pakattu. Mitä kaikkea sitä pitääkään viälä muistaa...?
Oon siis Korajoen Marika, asustelen Pirkkalassa koko yllämainitun eläinkatraan kanssa. Työskentelen Tampereen ev.lut. srk-yhtymällä lastenohjaajana ja olen käynyt Suomen Lähetysseuran (SLS) lähetystyön esikoulutus kurssin (http://www.mission.fi/osallistu/koulutus/esikoulutus/). Kurssin suoritettua on mahdollisuus lähteä jonnekkin SLS:n työalueelle tutustumaan lähetystyöhön. Mun matkani siis suuntautuu kohti Namibiaa, tarkemmin sanottua Windhoekia. Siellä menen Emmanuelin päiväkotiin, joka on Tre:n srk-yhtymän yhteisen lapsityön kummipäiväkoti. Tulevaisuus tuo tullessaan tiedon, mitä kaikkea siellä touhuankaan... Avoimin mielin olen lähdössä.
Ilman lukuisten ystävien apua tämä matka ei olisi mahdollista! Kiitos jo etukäteen kaikille taloudellisesti tukeneille, eläinten-, talon-, raha-asioiden- hoitajille! Kiitos kaikille niille, jotka ovat kannustaneet, kuunnelleet, pohtineet kanssani ja ennen kaikkea suuri kiitos esirukoilijoille! Toivottavasti voit rukoilla jatkossakin, sillä sitä reissun aikana (ja muutenkin!) tulen tarvitsemaan.
Taivaallisen Isän hoitoon loput matkavalmistelut, ystävät ja tuntemattomat!
Namibia, täältä tullaan (kunhan keriitähän)!!!!
-Marika
On viälä aika palio hommia tekemättä...
Sunnuntaina lähtee eläimet maailmalle, kissat lähtee Laihialle äidin ja Teemun hyvään hoitoon, Melissa suuntaa Himangalle Ullan luokse ja Mimosa tekee ensimmäisen välilaskun Pyhäjoelle, Annikan, Teijon ja kummipoika-Jyrin luo, josta muutaman viikon päästä matka jatkuu kohti Kajaania Heinin luokse.
Innokkaita ruohonleikkaajiakin on löytynyt (asun siis omakotitalossa) ja vuoroja on jaettu. Postit on käännetty ja vakuutukset hoidettu. Rokotukset otettu, liput hankittu ja passi sekä hammasharja pakattu. Mitä kaikkea sitä pitääkään viälä muistaa...?
Oon siis Korajoen Marika, asustelen Pirkkalassa koko yllämainitun eläinkatraan kanssa. Työskentelen Tampereen ev.lut. srk-yhtymällä lastenohjaajana ja olen käynyt Suomen Lähetysseuran (SLS) lähetystyön esikoulutus kurssin (http://www.mission.fi/osallistu/koulutus/esikoulutus/). Kurssin suoritettua on mahdollisuus lähteä jonnekkin SLS:n työalueelle tutustumaan lähetystyöhön. Mun matkani siis suuntautuu kohti Namibiaa, tarkemmin sanottua Windhoekia. Siellä menen Emmanuelin päiväkotiin, joka on Tre:n srk-yhtymän yhteisen lapsityön kummipäiväkoti. Tulevaisuus tuo tullessaan tiedon, mitä kaikkea siellä touhuankaan... Avoimin mielin olen lähdössä.
Ilman lukuisten ystävien apua tämä matka ei olisi mahdollista! Kiitos jo etukäteen kaikille taloudellisesti tukeneille, eläinten-, talon-, raha-asioiden- hoitajille! Kiitos kaikille niille, jotka ovat kannustaneet, kuunnelleet, pohtineet kanssani ja ennen kaikkea suuri kiitos esirukoilijoille! Toivottavasti voit rukoilla jatkossakin, sillä sitä reissun aikana (ja muutenkin!) tulen tarvitsemaan.
Taivaallisen Isän hoitoon loput matkavalmistelut, ystävät ja tuntemattomat!
Namibia, täältä tullaan (kunhan keriitähän)!!!!
-Marika
Tilaa:
Kommentit (Atom)
